Eikä hän ollenkaan jää nauttimaan noloudesta, joka sanoja seurasi, vaan jatkoi työtänsä niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.
* * * * *
Koneiden jyrinä ja raudan räiske on huumaava ja Niku on vaipunut työhönsä, mutta ajatukset askartelevat muualla. Hän on nyt tässä paikassa aikansa, kunnes todellakin kehittyy hyväksi ammattimieheksi ja rupeaa saamaan hyvän palkan, mutta sitten hän muuttaa maalle. Sen ammatin, mitä maalla tarvitaan, luulee hän osapuilleen osaavansa. Tällöin hän ei ollenkaan ajattele HirvikyIän Saarta ja kaikkea, mitä siihen kuuluu, hän ajattelee vain niityn vihreyttä ja metsän tummuutta ja ylimalkaan jotakin tönöä, jota aikaa myöten voi parannella.
"Kyllä kai sellaiseen saa rahat kokoon", ajattelee hän ja jatkaa ajatuksiaan: "Varmaan Helmikin näissä muurin lokeroissa ikävystyy, kun ei ole tottunut kaupungeissa olemaan, ja minunkin on päiväkaudet oltava poissa."
Näin hän itsekseen suunnittelee ja sydän sykähtää innostuksesta, mutta kädet puuhaavat edelleenkin ahkerasti työssä.
Vaan äkkiä hän kohottaa päänsä.
"Perhana!" sanoo hän itsekseen. "Sen minä olen kokonaan unohtanut."
Asunto, asuntohan heillä luonnollisesti pitäisi olla. Sehän on selvä.
Kuinka hän tällaisen asian onkaan voinut jättää mielestään ja kuinka ei
Helmikään ole siitä kertaakaan muistuttanut?
Sarkan Nikolai on kauan aikaa sitten unohtanut vitkastelemisen taidon ja käy heti toimeen. Hän panee ilmoituksia lehtiin, hän juoksee ja hakee ja laskee moneen kertaan rahansa. Jonkunlaisia huonekaluja olisi tietenkin myöskin hankittava, ja ruokaan niiden sen lisäksi oli riitettävä. Hän on tehnyt työtä liiaksikin ja kuluttanut mahdollisimman vähän, mutta siitä huolimatta hänestä tuntuu kuin olisi hänen pitänyt ansaita enemmän. Nikun ei auta muu kuin koettaa lisätä työtuntejaan, vaikka rahoja kyllä on niin paljon kuin tarvitsee ja hiukan enemmänkin.
Asunnon hän viimein saa. Se on kaupungin syrjäpuolilla ja siihen kuuluu vain vaatimaton kamari ja keittiö, mutta se saa riittää halvalle työmiehelle. Enempää hän ei tarvitse, ja aurinkoa he tulevat saamaan riittämiin ja taivasta he saavat katsella niin paljon kuin mieli tekee. Mutta puolen vuoden vuokran hän tahtoo suorittaa etukäteen, ettei heti tule murhetta ja vaivaa sen kanssa.