"Mitähän varten sekin noin", arvellaan. "Nuori, akaton mies."
"Mene ja sano, vaikka sillä hyvinkin olisi akanottomeiningit mielessä."
"Mutta eihän se koskaan missään liikukaan."
"Tarvitseeko sen täällä ollakaan. On niitä tyttöjä muuallakin. Ja parempia."
Tämä vain niiden kesken, jotka ovat Nikua lähinnä, sillä tehdas on suuri ja miehiä on satoja. Mutta Nikun osastoa valvova insinööri arvelee, että annahan ajan kulua, niin eikö kehitykin pojasta hyvä ammattimies. "Sanovat, että se on niitä ryssän ajan tekeleitä. Lieneekö sitten perää?"
"Kuka täällä niin varma on isästään. Mutta jos tahdot saada vasten tomeloasi, joka ei ole kaksinen entuudestaankaan, niin mene siltä kysymään asiaa!"
"Kysyn minä varsin."
"Jos haluat saada selkääsi, niin kysy. Me maksamme yhteisesti tohtorin, mutta jos arkku tulee kysymykseen, niin sen saa hautauskassa pistouvata."
Sarkan Nikolai ällistyy äkkiä tehtyä kysymystä ja suutarin Tuomas tulee hänen mieleensä. Mutta hän ei enää raivostu. Hän vastaa vain, että hänen äitinsä kuoli heti hänet synnytettyään, mutta isästään hän ei tiedä mitään.
"Saattaa hyvinkin olla ryssä. Mutta pirunkos minä sille mahdan!"