— Töihin minä vaan…

— Vai jo kelpaisi talollisenkin työt, siksi kai kun ei talollinen joka raossa kysele papinkirjaa…

Kaapolla ei ole sanottavaa, oikeastaan hän onkin jo asiansa toimittanut.

Ei jatka puhetta isäntäkään, menee vain ja istahtaa pöydän päähän.

— Ei olisi sinustakaan uskonut, mutisee hän itsekseen.

— Joko sinä kotimökilläsi kävit? kysyy hän pitkän tovin vaiettuaan.

— En, en minä vielä.

Isäntä näyttää jotakin aprikoivan itsekseen ja singauttaa sitten esille uuden kysymyksen:

— Vieläköhän sinusta kunnollisten ihmisten pariin olisi?

Kaapon tulee miltei hyvä olla, vaikka häneltä jääkin kysymys vastaamatta. Palvelustytöt alkavat aavistella asian loppuratkaisun ja menevät ulos.