Maantiellä on yhtämittaista liikettä. Kuormia menee ja tulee, ryssät kulkevat toimeliaina edestakaisin, useilla naisia kintereillään. Tuolla menee Nevasen tyttö ryssän kanssa, narttu ihmiseksi, ja isä koiranpenikka talolliseksi… Lampimäen isäntä ei syljeskele lattialle, mutta nyt hän ruiskauttaa pitkän syljen ajatellessaan Nevasen sakkia…
Jotakin niillä on tekeillä. "Talolle" syttyvät tulet, pihalla kihistään ja kuhistaan, melu ja huudot kuuluvat Lampimäkeen asti. Hiukkaista myöhemmin ilmestyvät valot Peltoniemen pitkiin ikkunariveihin ja nuorisoseuran talolle. Itsetiedoton hymy ilmestyy isännän suupieliin. Hyvä tulee, oikein hyvä. Häntä melkein naurattaa, kun hän näkee miehiä, punainen nauha käsivarressa, sekaisina ryhminä kuljeskelevan talon ohi.
Hän aikoo juuri ruveta antamaan emännälle eräitä selityksiä, kun Suuriniemen Matti astuu sisään. Suuriniemi on ajanut pihalle takapihan kautta eikä isäntä ole hänen tuloaan aikaisemmin huomannut.
— Iltaa, tervehtii Suuriniemi, pannen lakkinsa takkakivelle.
— Iltaa.
— No nyt se alkaa olla valmista, sanoo hän sitten reippaasti, huomattuaan, ettei tuvassa ole syrjäisiä.
— Jokos jääkäri tuli?
— Tuli jo aamulla.
— Missäs se…?
— Peltoniemessä.