— Mutta jos niillä on jotakin hajua…?
— Kyllä kai niillä hajua on — ei sen puolesta. Koko talven ja viime syksynhän ovat niistä hajuistaan räikyttäneet. Mutta eipä taida…
Suuriniemi ei sano ajatustaan loppuun. Porstuasta kuuluu kolinaa ja hetken kuluttua tulee Jaska sisään. Hän tuoksuu huomattavasti väkeville, hänellä on kivääri pistimineen kädessä ja leveä, punainen nauha käsivarressa.
Vaistomaisesti Suuriniemi korjaa lakkinsa, ja Lampimäki ottaa piipun hampaistaan.
— Mitäs kojeita sinä tänne haalaat? kysyy hän terävästi.
— Kivääri se on, vastaa Jaska leveästi. Eikös isäntä ole ennen sellaista nähnyt?
Jaska on nuori mies, hiukan yli kahdenkymmenen, mutta vähän villin ja kesyttömän näköinen.
— Vai kivääri! toistaa isäntä. Mitäs sillä?
— Sittenpähän näkyy.
— Entä mikäs se on tuo punainen nauha?