— Se on kaartin merkki.
Jaska menee remsseesti pöydän taakse ja alkaa nurkkakaapista hakea jotakin.
— Eiköhän ole parasta, puuttuu Suuriniemi puheeseen, että Jaska vie ne vehkeet takaisin sinne, mistä on ne saanutkin. Ei niistä perältäkään mitään siunausta lähde.
— Sittenpähän lähtee se, mikä lähtee, virkahtaa Jaska kyräillen uhkamielisesti ja luo vihaisen katseen isäntään. — Tuota… jatkaa hän vähän ajan kuluttua, saisikohan ruokaa hiukan aikaisemmin, kun olisi illalla vähän omia puuhia?
— Kyllä se on parasta, että Jaska ottaa palkkansa ja lähtee pitemmäksi aikaa niihin omiin puuhiinsa, sanoo isäntä, avaten kukkaronsa. Siinä olisi palkan loppu.
Hetkisen näyttää siltä, kuin Jaskan nousuhumala olisi laskemassa, sitten hän työntää rahat edestään ja sanoo tarkoituksellisen rauhallisesti:
— Kylläpä isäntä kerkiää niistä asioista puhua parin päivän päästä.
— Tästä talosta ei kuljeta niillä asioilla, jyrähtää Lampimäki. Ota ja lähde!
— Ei sitä lähdetä niinkuin koira.
— Joko viet vehkeesi takaisin ja olet niinkuin muutkin ihmiset tai lähdet.