Hiljaisuus. Hetken perästä Helmi kysyy:
"Mistä sinä sait tietää, että vielä nukun täällä?"
"Otin selvän. Mutta ethän siitä suutu?"
"Turhia puheita vain sellainen herättää ihmisten joukossa."
"En minä sitä suoraan kysynyt, otin vain selon muussa yhteydessä. Anna minun edes istua kynnyksellä, täältä on niin vaikea puhua."
"Voi, hyvä ihminen!" pääsee Helmiltä tuskastuneesti. "Anna minun nyt olla tai sano sanottavasi lyhyesti. Minulle tulee vilu."
Helmi kuulee, että Heikki on istahtanut portaille ja että hän raskaasti hengittää.
"Pitääkö minun nyt näin", kuuluu viimein kuiskaus. "Sitä minä vain, että rakastan sinua… olen jo kauan aikaa…"
Helmi ei tiedä, mitä vastata. Pitikö hänen itkeä, nauraa vaiko loukkaantua. Heikki! Suontaan Heikki! Viimein hän sanoo ynseästi ja jokapäiväisesti.
"Jaha."