"Ei suinkaan se siitä kärsi, että niinä tulen", kuuluu oven takaa rauhallisesti.
Helmi säpsähtää ja tuntee vihlaisua. Tiesiköhän Heikki jotakin.
"Mitä, mitä sinä tarkoitat?" kysyy hän kiivaasti ja kokoaa kaikki voimansa.
"Sitä vain, etteivät syrjäiset pysty sinun ja minun välisiin asioihin."
"Asioihin!" Helmi on jo rauhoittunut. "Mutta eihän meillä pitäisi olla mitään asioita."
"Ei kylläkään, mutta… Kuule, etkö voisi avata?"
"En. En sinulle enkä muillekaan."
Olikohan tuo valhe synti? Ja tekisikö hän suuren vääryyden, jos avaisi kuullakseen, mitä Heikillä oli sanomista. Ei, hän ei voisi sitä tehdä. Miten hän sen sitten Nikulle selittäisi.
"Vaan ethän sinä siitä pahene, jos avaatkin", kuuluu taas melkein pyytävästi.
"Vaikka kohta."