"En. Mutta äänen minä kyllä kuulin — oven takaa."
Nyt ei emäntäpiian ällistys löydä rajaa.
"Ettäkö Helmi antoi Heikin kärvistellä oven takana! En usko korviani."
"Entäpä! Miksei kulje päivällä?"
"Onko se ovi aina niin ollut lukittuna ja salvassa?" kysyy emäntäpiika sitten veikeästi.
Helmi säikähtää ensin, mutta malttaa mielensä ja luo pitkän, kysyvän katseen puhujaan.
"Mitä sinä oikein tarkoitat?"
"Kun kertovat Heikin käyneen kaupungissa. Eikö liene ollut kihlojen ostossa."
"Kihlojen ostossa!"
Saaren tytär menee ensin hämmästyksestä sanattomaksi, mutta sitten hänen on pakko purskahtaa nauruun.