Nuori mies painaa katseensa alas. Helmin mielikuva hänestä ei ole ollut erehdyttävä. Siinä on suoruutta, rehellisyyttä ja omalaatuisensa komeuttakin. Mutta… Helmi karkoittaa ajatuksen luotaan ja puree huultansa. Nyt Suontaan Heikki kohottaa katseensa ja katselee häntä rukoilevasti.
"Ja senkö asian takia sinä tulit?" kysyy Helmi hymyillen.
"Niin."
"Mutta etkö sinä, poika parka, käsitä, että maineeni kärsii tällaisesta. Ensin kolkuttelet aittani takana, niin että koko maailma saa sen tietää ja sitten hiiviskelet kamariini. Ei reilu kosiomies sillä tavalla kulje."
"Vaan enhän voi oriilla reippaasti ajella pihaan saamaan rukkasiakaan. Pitäähän minun toki saada edes aavistus siitä, mitä minulla on odotettavissa."
Helmi hymyilee ensi kerran pitkästä aikaa ja hänen hampaansa välkähtelevät lampunvalossa.
"Ahaa, sinä tarkoitat, että meidän sitä ennen täytyisi, niinkuin sanotaan, pitää seuraa."
"Ei", sanoo poika ujosti, "tahdoin vain saada selon siitä, huolitko minusta."
"Vai niin. Mutta tässä on kysymys muustakin asiasta: rakastatko minua."
"Olen sen jo kerran sinulle sanonut."