Eivät tiedä Suontaan asujamet, varmuuttako Helmin käynti jätti vaiko epävarmuutta, eivät tiedä vielä, mutta pian he saavat sen tietää.
Taivas on korkea ja sininen, kun Heikki ajelee Helmin hevosta Saareen päin, ja tähdet vilkkuvat kirkkaina ja ystävällisinä.
"Jos jollekin vääryys tapahtuu", ajattelee Helmi, "niin Heikille tapahtuu verrattomasti suurempi vääryys. Voi taivas, millä minä voin sen edes joskus korvata."
Ja hän purskahtaa itkuun.
Mutta Suontaan Heikki käsittää väärin hänen itkunsa syyt, soimaa itseään ja kietoo kätensä hänen vyötäisilleen.
"Älähän nyt", kokee hän lohduttaa, "älä itke nyt. Kyllä tästä tulee hyvä."
Kun tulet alkavat vilkkua Saaresta, nousee hän reestä.
"Älä nyt vaan ajattele tyhmyyksiä", sanoo hän jäähyväisiksi. "Minä tulen huomenna sinua katsomaan ja järjestän asian."
* * * * *
Kun Helmi tulee kotiinsa, menee hän suoraan äitinsä kamariin.