"Kuinka siellä nyt on?" kysyy Saaren vanhaemäntä mieheltään.
"Hyvin, hyvin kai siinä lopuksi käy", vastaa isäntä. "Niin se ainakin sanoi, tohtori."
Saaren vanhaemäntä nousisi kovin kernaasti tytärtään katsomaan, muttei pääse vuoteeltaan. Hän huokaa hiljaa ja ristii kätensä. Viimein hän kysyy:
"Mitä luulet ihmisten sanovan?"
"Mistä?"
"Tästä kun se tuli näin aikaisin."
Isäntä sytytti piippunsa ja mietti hetken.
"Sitäkö se sitten ihmisiin kuuluu", vastasi hän vihdoin.
Niinkuin ei kuulukaan. Ei ole heiltä pyytämistä ellei antamistakaan.
Hoidelkoot he vain omat asiansa.
* * * * *