Ettetkö voi vihata? Ah, minä en ole sinun rakkautesi arvoinen enkä muidenkaan. Sinä teet minulle suurimman palveluksen, jos vihaat minua, minun on silloin helpompi.
Ettetkö voi! Katso, piruhan minussa asuu ja minä voin opettaa sinut vihaamaankin. Näin vain!
Ja Helmi kirjoittaa Sarkan Nikolaille näin:
"Hyvä Niku!
Kyllähän itse ymmärrät, että se kaikki silloinen oli vain lapsellisuutta ja suurta erehdystä. Ja ymmärrät senkin, etteihän meistä olisi voinut mitään tulla. Minulla on jo mies, joka sopii minulle paremmin. Meidät vihittiin jo kuukausi sitten. Kyllä sinäkin sopivamman löydät. Älä kiusaa itseäsi enää äläkä kirjoita minulle. Hyvästi. Älä muistele minua pahalla.
Nyt, Niku, nyt on elämäsi reilu ja vapaa. Unohda tai vihaa, se on paras, mitä voit Helmillesi tehdä ja Helmi kiittää sinua siitä haudassaankin."
Suontaan Heikin emäntä on entisessä yliskamarissaan. Ei hän muista, miten hän sinne on tullut eikä sitäkään, missä välissä hän on saanut kirjeensä kirjoitetuksi.
Niin kuluu pitkiä hetkiä tiedottomuudessa, kunnes hän herää lattialta.
XXIII
Saaren rakennus on tosin tilava ja laaja, ääni ei suljettujen ovien takaa kantaudu talon keskustasta päätyihin, mutta siitä huolimatta liikutaan talossa hiiviskellen ja varpaillaan. Huoneet on pesty ja puhdistettu, ilmassa on lysoolin- tai karboolin hajua.