Helmi ei kuule enää mitään, hän on kuin eloton kasa lysähtänyt lattialle.
Saaren talon ovipielessä roikkuu tosiaankin Sarkan Nikolai, ja rintaan on neulalla kiinnitetty Helmin viimmeinen kirje.
* * * * *
Kun Heikki tulee sisään, on hänellä kirves kädessä ja hänen katseessaan kuvastuu tuli ja veri, mutta Helmiä ei saada millään virkoamaan. Vain kerran hän avaa silmänsä ja mainitsee erään lääkärin nimen, saman, jonka luona hän oli käynyt, huomatessaan olevansa raskaana Sarkan Nikolaille.
Sitten hän taas on pitkät ajat kuin kuollut.
XXV
Herra tohtori on kutsunut Heikin vastaanottohuoneeseensa.
"Tämä asia", sanoo hän, "kuuluisi kyllä oikeastaan papille eikä lääkärille."
Heikki seuraa häntä vastahakoisesti. Hän on kolkko ja harmaja, hän on parissa viikossa vanhentunut vuosia ja hän tuntee olevansa kuin jääpuikko.
"Kuoleeko hän?" kysyy hän istuutuen.