"Te houritte. Käskenkö tänne isän antamaan teille ehtoollisen ja viimeisen voitelun."
"Ei, minä en kuulu tähän uskontokuntaan, mutta jos tahdot, niin rukoile sinä minun puolestani, — niin, ja jos tahdot, myöskin hänen puolestaan, joka katseli niinkuin sinä."
"Voi teitä! Te siis tahdotte kuollakin vääräoppisena. Rukoilkaa, rukoilkaa ihmettä."
Kautisten pojan katse harhaili ympäri huonetta ja pysähtyi taas naiseen.
"Suutele minua!" pyysi hän hiljaa, mutta nainen käänsi kasvonsa hänestä.
"Se on minulle kuolemansynti", kuiskasi hän.
"Onko synti tehdä lähimmäiselleen hyvää?"
"Rukoiletteko sitten ihmettä?"
"Rukoilen."
"Ja otatte vastaan ehtoollisen ja viimeisen voitelun?"