"Käy maksamassa!"
Sillä aikaa kuin pehtori oli huutoa maksanut, oli hän, Kulhian patruuna, veljellisesti käynyt maisterille sanomassa:
"Ettes nyt parempaa sijoituspaikkaa rahoilles keksinyt."
"Itse tiedän", oli Niemen maisteri tokaissut.
"Niin aina. Vaan kun et sä tällä kertaa mitään lokomobiiliä tarvitse."
"Saattepahan te panna muutaman tuhannen lisää kun ostatte uuden."
Silloin oli jo hänkin, Kulhian patruuna, kivahtanut ja tiuskaissut:
"No, samapa se sille. Kyllä meidän värkit sen kestävätkin."
"Ja meidän myöskin", oli Niemen maisteri vastannut.
Sitten olikin jo pehtori tullut takaisin ja auto oli lähtenyt turisemaan sinnepäin, mistä oli tullutkin. Vaan että piti sivistyneen miehen ja herrasmiehen tehdä tuollainen kiusa. Ja siellä virui lokomobiili vieläkin käyttämättömänä Linnan puuvajan vieressä, siellä töröttänyt kuin mikäkin rekaali jo kolmatta vuotta.