Keskiajan piru oli mahdollisimman ruma, mutta siitä on poikkeuksia; eräässä latinalaisessa raamatussa, 10:llä vuosisadalla, jota säilytetään kansalliskirjastossa, löytyy kuva Jobin historiasta. Siinä ei Saatana ole ruma, sillä on vielä enkelin siivet ja hiukan kalvennut pyhyyden loiste kasvoillaan. Jaloissa on kaviot ja vasemmassa kädessä tulella täytetty malja. Eräässä ranskalaisessa tarussa 12-vuosisadalla kerrotaan kauniista pirusta, jolla on leveä suu ja kovera nenä. Folignon piispa Frezzi tapasi helvetissä sattumalta kauniin pirun. Pirut voisivat muuttaa muotoaan, eikä löydy yhtään ruumiin muotoa, jota eivät pirut olisi käyttäneet, voisivatpa esiintyä tarpeen mukaan kauniilla ulkomuodollakin.
Useasti näkivät kirkon miehet pirun jonkun muinaisajan Jumalan
näköisenä, kuten Jupiterin, Merkuriuksen ja Baccuksen y. m.
Kielitieteilijä Bilgardo näki joukon piruja klassillisten kirjailijain
Virgiliuksen ja Horation muodossa.
Lukuisia juttuja kerrotaan pirun ilmestymisestä kauniina neitona, tai lähimpänä tuttavana tai sulhasena. Kerran tuli piru komeana ritarina pyhän Kunigunden makuuhuoneesta. Taas kerran meni hän Natsaretin piispa Sylvanuksen muodossa erään kauniin naisen luo ja löydettiin sängyn alta (!) Canterburyn Tuomas kertoo, että hän v. 1258 näki joukon piruja tanssivan kauniina nunnina lähellä Kölniä.
Hyvin usein ilmestyi piru eläinten muodossa, yksin kärpäsinä ja sääskinäkin. Siksi sisältää eräs vanha kirkkokäsikirja rukouksen saastaisia eläimiä vastaan. Keskiajalla annettiin sellaisia eläimiä oikeuden käsiin, joissa arveltiin pirun majailevan. 1474 oli Baselin maistraatin edessä pirullinen kukko, joka oli — muninut. Kukko tuomittiin elävänä poltettavaksi. Elottomina esineinäkin esiintyivät pirut. Eräs mummo luuli nielleensä pirun salaattilehtenä sisäänsä.
Mutta vielä ihmeellisempää! Piru esiintyi Jumalan, Jeesuksen ja neitsyt
Marian haahmossa.
Vielä esiintyi piru kuolleiden ihmisten muodossa. Cesario kertoo pirun ilmestyneen kuolleen papin hahmossa ja laulaneen.
Kun keskiajalla joku ihminen kuoli ja vielä liikkui sen jälkeen, oli se pirun elkeitä ja "kuollut" haudattiin usein elävänä. Meidän aikana on jo senverran taikauskosta vapauduttu, että moni ihminen pelastuu joutumasta elävältä haudatuksi.
Pirujen lukumäärä, arvoluokat ja sisäinen järjestys.
Piruja oli suuri joukko. Puhe pirusta yksilönä tarkottaa päämiestä, tai koko pirusukua. Kokonaisuudessaan on piruja erään teologin mukaan 10,000 biljoonaa.
Siitä joukosta riittää niitä jokapaikkaan. Niillä on vapaus kuleksia ympäri tuomiopäivään asti, sitten on heidän mentävä helvettiin, josta eivät enään pääse. Niitä onkin joka paikassa, on metsäpiruja, vesipiruja j. n. e.