Siksi kuvittelivat he henkiä, ellei juuri ihmisten muotoisia, niin ainakin tulena, savuna, tai sumuna. Muinaisajan Jumalat ovat kaikki ruumiillistuneita olentoja, tarvitsivat syödä ja juoda sekä muitakin ruumiillisia elämisvälineitä.
Kirkkoisät uskoivat, että myös pirulla oli ruumis ja oli jo silloin kun se oli enkelinä, mutta lankeemisen jälkeen kävi ruumis tiuhemmaksi ja painavammaksi. Mutta se on vielä köykäisempi kun ihmisen ruumis, jotta se voi esiintyä näkymättömänä. Toisella vuosisadalla vertaili Fatsian pirua ilmaan tai tuleen, 7:llä vuosisadalla selitti Isidor Sevillosta, että pirun ruumis on kuin utukuva.
Koska pirulla oli ruumis, tarvitsi hän ihmisellisiä elämisvälineitä, m. m. ruokaa. Siksi selittivät Origenes Tertullianus, Antenagoros, Johan Kultasuu y. m., että piru ahneesti nieleksi pakanain uhrisavua ja höyryä. Sellainen "portsuuni" ei riittäisi ihmisille, mutta pirulle se riitti.
Eräät juutalaiset rabbit selittivät, että piru elää savusta ja vesihöyrystä, mutta on ahne verelle. Eräs saksalainen satu kertoo pirun syövän kärpäsiä.
Kansa kertoo vanhoista ja nuorista piruista, eräät selittivät, ettei piru vanhene, eikä kuole, toiset taas, että piru voi kuolla kuten ihminen. Pirut voivat myös sairastua! Se tunnustus puristettiin noidilta kidutuksia, pirun sairastaessa oli noitien valvottava sairasvuoteen ääressä!
Yleisen luulon mukaan, on pirulla ihmisen näköinen ruumis, eikä se ole ihme. Ihminen loi Jumalan omaksi kuvaksensa, miksei myös pirua samoin? On sentään hiukan eroa pirun ja ihmisruumiin välillä, ja se ero tuli syntiinlankeemuksessa, jossa pirulta meni alkuperäinen jumalainen kauneus ja hänestä tuli kamalan suuri ja ruma ihmisen ja Jumalan sekasikiö, jonka kuvaamiseen kirjailijat ja maalarit ovat taitonsa käyttäneet. Pirusta on tehty niin hirmuisia kuvia, että kyllä hän itsekin hämmästyisi, jos sattuisi kuvansa näkemään. Keskiajalla tunnettiin juttu maalarista, joka oli kuvannut pirun liika rumaksi. Tästä vihastui piru niin, että töyttäsi maalarin alas telineiltä. Tämä olisi kuollut, ellei Jumalan äiti olisi tarttunut putoavaan kiinni ja pelastanut hänen henkensä siitä hyvästä, että hän oli maalannut Jumalan äidin erittäin kauniiksi.
Useat tiesivät kertoa nähneensä pirun. Pyhä Antonius näki hänet niin suurena, että pää ulottui pilviin, toisen kerran oli piru musta ja vain lapsen kokoinen. Mustaksi selitettiin piru jo ensimäisillä vuosisadoilla j. Kr., joka johtui siitä, kun kristinusko levisi ensin valkoihoisten keskuudessa. Luonnollista oli pirun kuvitteleminen jättiläiseksi, kaikkien kansojen muinaistarujen jättiläisethän olivat pahoja. 7:llä vuosisadalla oleva satu kertoo pirulla olevan sata kättä ja jalkaa, sellaisena näki pirun pyhä Brigitta 1,400-luvulla.
Danten Lusifer on kolme naamainen. Dante ei ole ainoa joka keskiajalla yritti kuvata pirua sellaisena. Keskiajalla kuviteltiin Jumala ihmiseksi, jolla oli kolme naamaa. Koska kolmiyhteinen Jumala oli perkeleellisen kolminaisuuden vastakohta, jossa oli kolme ominaisuutta, niin oli luonnollista, että Jumalan ja perkeleen kuvailemisessa vallitsi sama sääntö. Kolmiyhteisellä perkeleellä oli kuvissa väliin kruunu, väliin oli se ilman, väliin oli hänellä miekka ja valtikka, väliin oli hän ilman niitäkin.
Mitä enempi piru-pelko kasvoi, sitä kamalammaksi muodostui piru, kunnes viimein kuviteltiin hänet mustaksi enkeliksi, jolla oli karvainen ruumis, yölepakon siivet, kaksi tai useampia sarvia, pitkät terävät korvat, pitkät kynnet ja kaviot jaloissa. Sitä kuvaa vielä täydennettiin, selitettiin, että pirulla on härän sarvet ja aasin korvat, ja pitkä häntä, vihdoin vielä käärmeen pää ja hanhen jalat.
Vielä ei ollut ihmisten mielikuvitus lopullaan. Uskottiin, että pirulla on vain etupuoli ruumista ja tyhjä sisältä kuin mätä puu. Takapuoli on laiskottelemisesta mädännyt ja pudonnut pois. Pyhä Fursea näki kerran suuren joukon piruja joilla oli pitkät kaulat ja vaskikattilan tapaiset päät ja syöksivät suustaan tulta. Pyhä Brigitta näki ilmassa pirun, jolla oli sepänpalkeet päässä, korvat olivat pitkät, käsivarret kuin käärmeet, sääret kuin kepit, jalat kuin haat.