Nykyaikana ei pirujen ulosajajilla enää ole mitään tehtävää. Sen suorittavat nyt lääkärit, ja yhä kehittyvä lääketiede on karkottanut "pirut" ihmisistä ainaiseksi.
Piru vihollisena.
Piru on ihmisen alituinen väsymätön vihollinen. On vaikeaa nykyajan ihmisten käsittää, minkälaista oli ihmisten elämä keskiajalla, jolloin pirut häntä alituiseen ympäröivät, ja joka paikka — ilmakin — oli niin piruja täynnä, että se oli vallan tomupilven tapainen. Ne tunkivat jokapaikkaan, ei ollut sellaista säiliötä, missä olisi mikään voinut olla pirulta rauhassa. Eräs pappi joi kallista samppanjaa. Piru lensi kärpäsenä lasin reunalle. Pappi ajoi sen pois, mutta samassa lasi putosi permantoon ja kallis juoma meni hukkaan. Kaikki pienimmätkin vastukset olivat pirun töitä. Onneton Bikalmus pelkäsi niin piruja, ettei tiennyt mitä olisi puhunut kun pelkäsi puhuvansa pirun yllytyksestä pahaa. Hän se oli, joka kuuli mitä pirut kokouksessaan päättivät — ne kun puhuivat huonoa latinaa. Eräs munkki kertoi, että messunajalla satoi perkeleitä niin, että luostarin piha lainehti. Juutalaiset rabit selittivät, että ihmisellä on 10,000 perkelettä kummallakin puolella. — Keskiajalla oli niitä joka ihmisellä enempi, niitä kun oli jalkojen alla, pään päällä, sivuilla, etu- ja takapuolella ja ilma aivan kohisi perkeleitä. Suurissa, synkissä korpiloissa, metsäjärvissä, vuorilla, kirkkojen ja linnojen raunioissa oli eniten piruja. Rippi-isä Peregrina näki eräässä metsässä lauman perkeleitä, jotka huusivat: "Mitä sinä täältä haet? Tämä metsä on meidän, jossa harjottelemme pahaa tekemään!"
1,300-luvulla oli Kaledoniassa korkean vuoren huipulla pohjaton järvi, josta kohosi linna, missä asui piruja. Jon d'Argirone ajoi piruja pois Etnan vuorelta ja pyhä Eudberg Farnen saarelta. Ei mikään estänyt piruja tunkeutumasta huoneisiin, kirkkoihin ja luostareihin, jotka viimemainitut juuri olivatkin perkeleiden pesäpaikkoja. 4:nnellä vuosisadalla näki Makarius pirut pieninä, mustina lapsina hyppelevän linnassaan. Kuten Jumalakin, oli piru jokapaikassa läsnäoleva. Jumalanpalvelusten ajalla pirut alituiseen kiusasivat pappeja ilkeyksillään, kiljuivat ja mörisivät, laittoivat urut epäkuntoon, sekottivat laulun säveliä y. m. s.
Joskus huomasivat papit, että kirkko oli piruja täynnä, esiintyivätpä ne pappeinakin ja ripittivät ihmisiä. Erääseen kirkkoon tuli piru pappina, jolle prinssi Henrich tunnusti syntinsä, kuten ainakin rippi-isälle. Piru ei antanutkaan hänelle syntiä anteeksi, vaan julisti hänet pannaan.
Lukemattomat ovat pirun urotyöt. Huonot tavat, huonot lait, ylellisyysnäytelmät, raha — kaikki on pirun keksintöä. Näyttelijät, teatterit, tanssijat y. m. ovat pirun palveluksessa — — — Viattomat huvituksetkin ovat "perkeleellisiä!"
Sellainen vihollinen oli ihmisillä ja sitä pelättiin keskiajalla enempi kuin Jumalaa — niin, piruhan oli silloin mahtavampi kuin Jumala. Europa oli suuri hullujen huone ja perkele oli sen päätirehtööri. —
Pirun rakkausseikkailut ja lapset.
Ollessaan alituiseen ihmisten kanssa tekemisissä, eivät pirut jättäneet tilaisuutta käyttämättä, mennäkseen myös ihmisten kanssa naimisiin. Sellaisesta avioliitosta syntyneillä lapsilla oli pirulliset ja ihmiselliset ominaisuudet sekasin. Ihmiset usein erottivat sellaiset pirun lapset keskuudestaan; he niitä pelkäsivät.
Miten voisivat pirut siittää? Sen päättivät uskovaiset raamatusta, jossa kerrotaan, että Jumalan pojat naivat ihmisten tyttäriä ja niistä avioliitoista ne muinen kuuluisat miehet syntyivät. Niitä pidettiin ehdottomasti perkeleinä. Eri mieliä oli sittekin ja teologit vaivasivat päätään kysymyksen ratkaisemisessa ja tutkimisessa. Kabbalistit[1] opettivat, että pirut menevät keskenään naimisiin ja jatkavat sukua, kuten ihmiset. Saksassa kertoo kansa pirun isoäidistä, jolla on 900 päätä ja Italiassa tunnetaan pirun äiti. Juutalaiset rabbit kertoivat Samuelin neljästä vaimosta, jotka olivat lukuisan piruperheen äitejä. Kreikkalainen Mikael Phello, Bithynian luostarin munkki 1,100 luvulla, vakuutti varmuutena, että piru on siitoskykyinen. Toiset, esim. teologi Tuomas Aquinalainen selitti, ettei piru voi siittää, mutta tunkeutumalla miehen siemeneen, voi piru vaikuttaa naiseen. Turhaa oli epäillä, josko Jumala salli pirun sukupuoliyhteyttä kristittyjen naisten kanssa, sillä Jumala antoi pirulle monia muitakin etuoikeuksia, miksei sitäkin. —