Sen jälkeen alkoi pitkä murhenäytelmä. Kirkko rupesi taikauskon suojelijaksi ja kiihotti tietämättömän kansan alhaiset vietit raivoon. Noitavainot tulivat käytäntöön, ja kävivät kamalammiksi. Paavit pyhittivät noitavainot pyhäksi sodaksi Jumalan puolesta perkelettä vastaan ja v. 1484 antoi paavi Inocent VIII kuuluisan käskykirjeen, jossa järjesti ja vahvisti inkvisitsionioikeudet. Verraton joukkoteurastus alkoi. Sinä aikana kirjoitti Dominikaani-inkvisiittori Jakob Shrenger tyhmän ja kamalan kirjansa "Makeus Maleficarum", (Noita-vasara), josta tuli Europan inkvisiittorien evankeliumi. Sitä seurasi toisia yhtä typeriä ja kamalia kirjoja. Noitausko laajeni ja järjettömyydessään kohosi, muuttuen miltei mielipuolisuudeksi. Noitia vastaan keksittiin keino — tulirovio, ja joukottain poltettiin ihmisiä, joita ihmisten näköinen petoeläinjoukko piti noitina. Lothringenissä poltettiin 15 vuodessa 900 ihmistä ja sama määrä Würzburgissa 5:ssä vuodessa. Yhdessä vuodessa poltettiin Comossa 100 ihmistä. Toulousessa kerralla 400. Kukaan ei ollut varma hengestään. Personallisesta vihasta johtuva ilmianto oli kylliksi saattamaan viattoman ihmisen tuliroviolle. Poltettiin miehiä, naisia, avuttomia vanhuksia ja lapsia, ensin niitä kamalasti kidutettua. Kidutettujen tuskan huudot ja ihmislihan käry täytti ilman — herralle otollisena lepytyshajuna!
Protestanttinen kirkko jatkoi edeltäjänsä alottamaa tehtävää, noitien polttamista, samallaisella raivolla. Lutheruksen "puhdistus" ei poistanut valtaluokkain apulaista — perkelettä, eikä noitiakaan. Jumalalta miekkansa saanut esivalta heilutti sitä ahkeraan ja rekordin noitavainoissa saavutti Englannin kuningas Jakob I. Satoja tuhansia ihmisiä poltettiin 300 vuoden aikana. Tuomarit näkivät "oikeusistunnoissa" vaan "noidat", mutta inkvisiittorit eivät epäilleet, etteikö perkele ollut myös istunnoissa läsnä syytettyjen "puolustajana", mutta näkymättömänä!
Jos noita kuoli kidutukseen oli se perkele joka hänet kuristi, jos kidutettava onnistui tekemään itsemurhan, oli perkele häntä siihen kiihottanut "pelastaakseen omansa!"
Hessenissä Lindheimin kylässä syytettiin 6:tta vaimoa siitä, että olivat kaivaneet lapsen ruumiin haudasta, ja keittäneet siitä noitasoppaa. Syytettyjä kidutettiin ja he "tunnustivat". Vaivoin sai erään vaimon mies luvan mennä kaivamaan hauta auki, jolloin nähtiin, että ruumis oli paikallaan. Inkvisiittorit selittivät, että se oli perkeleen petosta, sillä syyllisethän "tunnustivat", ei tarvita todistajia. Naiset poltettiin elävänä, niinkuin laki ja kolmiyhteisen Jumalan kunnia vaati!
Ensimäinen, joka uskalsi kohottaa äänensä tätä raakuutta vastaan, oli Kornelius Agrippa Netesheimistä 1600-luvulla, mutta kauan kesti ennenkuin tuliroviot sammuivat. Meksikossa poltettiin ihmisiä vielä 1860—1873 aikana.
Helvetti.
Maailma on kolmekerroksinen, ylhäällä paratiisi, keskellä maa ja alhaalla helvetti, jossa ruhtinas Saatana enkeleineen piinaa kadotettujen sieluja.
Missä helvetti sijaitsee? Pyhä Augustin ei tiedä sitä kun Jumala ei sitä ilmoita.
Otaksumisia on useanlaisia; toiset sen otaksuvat olevan ilmassa, toiset auringossa, toiset taas sen tietävät olevan Josafatin laaksossa, tai tulivuorissa. Etnan vuoressa kerrottiin syntisten sieluja paistettavan. Brandan näki perkeleen takovan tulisia sieluja tulivasaralla. Eräässä ranskalaisessa laulussa 12:lla vuosisadalla kerrotaan helvetin sijaitsevan Maysantin saarella.
Kerrotaan Kristuksen murtaneen helvetin portit kun piru ei niitä muuten avannut, mutta ei kerrota missä se oli. Gervario Tillbury kertoo ne portit olevan pronssista. Tulivuoret ovat helvetin ilmaventtiilejä. Kuumat lähteet ovat helvetin kanssa yhteydessä.