Elämä helvetissä.
Ihmisten teoista ja ajatuksista pitää piru kirjaa (sen näki pyhä Augustin) aivan kuin Jumalakin elämänkirjaa. Sen jälkeen järjestetään helvetin asukkaiden "yhteiskunnallinen" asema. Dymanoloogit tiesivät kuvata sitä järjestelmää toinen toistaan kamalammissa kuvauksissa.
Erään filosofin Ser Lo'n uppiniskainen oppilas kuoli, tuli jonkunajan päästä, opettajan luo kertomaan, että hän on kirottu. Pudotti sormestaan hikipisaran opettajansa kämmenelle. Se hikipisara lävisti kamalaa tuskaa tuottaen läven opettajan kämmenen läpi kuin tulinen rauta.
Pääasiallinen kidutusväline on tuli, sitäpaitsi löytyy vielä jää, myrskyt, petoeläimet ja tuhannet muut piinakeinot, joita pirullinen äly keksii. Kauhein kidutus on tietoisuus taivaan ilosta, johon eivät pääse, aivan samoin kun taivaan asukkaille lisää iloa tietoisuus helvetin kidutuksesta, johon eivät tarvitse mennä. Teoloogit eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä josko taivaan ja helvetin asukkaat näkevät toisiaan. Toiset väittävät, että taivaasta nähdään helvettiin, mutta helvetistä ei nähdä taivaaseen. Pyhä Gregorius Magnus ja Bernardo di Chiasavalle vakuuttavat taivaan pyhien ilon lisääntyvän nähdessään helvetin kidutettujen ikuisia tuskia. (Kristinuskolle ominaista raakalaismoraalia. Suom.) Luomme katseen helvetin oloihin, sillä meille selviää osittain siitäkin, miksikä niin paljon ihmisiä on helvetinpelon taikauskon takia järkensä menettänyt.
Eräs munkki Pietari näki kadotettujen uivan tulimeressä. Fursio näki neljä suurta tulta ja niissä ihmissieluja. Nämä näyt ovat 6 ja 7 vuosisadalta, ja ovat vasta yksinkertaisempia. Sitä mukaa kun pirujen ammattitaito kohosi, monipuolistuivat piinaamiskeinot. Munkki Wetlin (9 vuosisadalla), näki tulisen joen, jossa oli joukko syntisten sieluja. Joukko pappeja oli sidottu pylväisiin ja heitä vastapäätä kullakin rakastajattarensa. Heidän siitinelimiään piestiin joka päivä.
Eräs munkki oli tuliseen arkkuun suljettu. Alberico näki 1200 luvulla suon, jossa oli joukko sieluja kiinni jäätyneenä aina kaulaan asti. Sitten tuli kamala metsä teräväokaisine puineen. Lumisiin oksiin oli sidottu joukko naisia, jotka olivat kieltäytyneet hoitamasta äidittömiä lapsia. Ne olivat rinnoista kiinni sidotut ja heitä kutakin imi kaksi käärmettä. Eräässä sulatusahjossa piinattiin hirmuhallitsijoita ja kruunupäisiä konnia. Pronssia ja tinaa täynnä olevassa kattilassa keitettiin pappeja. Eräässä kaivossa oli joukko sieluja, mädän ja kamalan hajun seassa. Kaivon äärellä oli kahlehdittu suuri käärme, joka nieli joukon sieluja hengityksensä mukana, ja puhalsi ne tulisina säteinä jälleen ulos. Tulikivijärvessä ui suuri joukko valapattoja ja kieliöitä. Varkaat ja rosvot olivat tulisissa kahleissa, suuri rautapultti kaulassaan.
Fundalo näki tulisia hiiliä täynnä olevan laakson, sen yllä kuuma rautanen taivas, jonka läpi satoi sieluja, sulaen kuin vaha ja pudoten hiilien päälle, jossa taas kokoontuivat. Korkealla mäellä on joukko piruja, jotka pitkillä hangoilla nostelevat petkuttajien sieluja vuoroin tuleen ja jäähän. Sen jälkeen haiseva, pimeä laakso, jossa kuuluu kiljunaa, sitte jalan levyinen silta, jonka päässä suuri peto, joka nieleksii mahtavien rikkaiden sieluja, joita mahtuu miljoonittain sen vatsaan. Eräästä sulaton tapaisesta laitoksesta syöksyy tulta. Ovilla seisovat perkeleet, teräaseet käsissään ja hakkaavat sielut kappaleiksi ja heittävät tuleen. Hiukan edempänä jäätyneellä suolla istuu suuri, kamalampi peto-eläin ja nielee sieluja, jotka sulavat lannaksi ja tippuvat suolle, ja sitte tulevat sielut raskaaksi — mies kuten nainenkin. Aikansa kuluttua ne synnyttävät kauheita rautapäisiä petoja, jotka repivät synnyttäjän hajalle. Se on jumalisuudella verhottujen epäsiveellisten ja naisviettelijäin rangaistus. Pajassa takovat sepät — tietysti pirut — useita kymmeniä, satojakin sieluja yhteen limppiin. Sitte heitetään limpit syvään rotkoon, josta nousee musta savupilvi ja pirut nousevat ja laskevat kun joukko kipeneitä ylös ja alas. Rotkon pohjalla istuu itse pimeyden ruhtinas sidottuna rautapylvääseen, jonka ympärillä olevia hiiliä pirut puhaltavat palkeilla palamaan. Tuo ruhtinas on suuri, moninainen peto, jolla on tuhat rautakyntistä kättä, joilla kurottelee sieluja, joita on ilma sakeana. Pistää suuhunsa, puree hienoksi, sylkee ulos, puree uudelleen ja taas uudelleen. Sillä tavalla rangaistaan niitä, jotka eivät uskoneet Jumalaan, vaikka niissä saattoi olla monta hyvää ja ihmisystävällistä henkilöä.
Giecamino de Verona kertoo nähneensä helvetin keittiön, jossa piru paistaa sieluja, kun rasvasia sikoja, lisäten suolaa, mausteita ja myrkkyä ja vie sitten paistin helvetin ruhtinaan pöytään, joka lähettää sopan keittiöön takaisin, jolleivät sielut ole tarpeeksi kypsiä. Se oli työläisten työntuloksella ylellisyydessä mässäilevien rangaistus.
Eräässä ranskalaisessa laulussa "Le songé d'enfer", kuvataan suurta juhlaa helvetissä. Piispat, luostarijohtajat, munkit, Pilatus ja Belsebub tervehtivät toisiaan ja istuvat pöytään, jolla on koronkiskurien nahasta valmistettu pöytäliina, ruuat olivat valmistettu rasvaisista koronkiskureista, huonomaineisista naisista, paistetut kerettiläiset, keitetyt asianajajain kielet, pihvi munkeista, nunnista ja farisealaisista. Juomaa puristettiin syntisten sieluista.
Protestanttisen kirkon virsikirjoja, uusimmista painoksista on tämä yllä mainittu "Helvetin tuskavirsi", "virsien helmi" jätetty pois. Virressä luvataan helvetin tuskia. Sielut tahtoisivat siellä syödä ja juoda, mutta heille annetaan vaan "tulta tervaa ijäisesti" ja siellä