"Pyhä Paavali kävi helvetissä mukanaan pääenkeli Mikael. Kadotettujen kidutusta katsellessa he itkivät. Heidän poislähteissään huusivat kidutetut yhdestä suusta: "Pyhä Mikael ja Paavali, armahtakaa meitä! Rukoilkaa vapahtajaa puolestamme!" Pääenkeli vastasi: "Itkekää kaikki, mekin itkemme, ja enkelit itkivät, ehkä jumala teitä armahtaa?" Sitte tuli Kristus helvettiin, soimasi kadotettuja, kun olivat hänet hyljänneet, mutta enkelien esirukouksesta heltyneenä helpotti kidutettujen tuskia siten, että he saavat rauhan lauvantai-illasta kello yhdeksästä sunnuntaihin kello yhteen päivällä."[1]
[1] Kapitalismin uhreilla ei aina ole niinkään pitkää lepoaikaa. *Suomentaja.*
3:nnella vuosisadalla opetti Origenes, että kaikki ihmiset lähteneenä jumalasta, palaavat kaikki lopulta jumalan luo, mutta fanatistiset dogmivartijat eivät voineet sitä hyväksyä, vaan selittivät sen kerettiläiseksi ja poistivat sen kirkonopeista ja opettivat ikuista helvetin piinaa.
Taistelut pirun kanssa.
Pirulla on joukko puolustajia, mutta on vastustajiakin. Niitä on ihmisistä osa, elävissä ja kuolleissa, jumalat, enkelit j. n. e.
Ihmisten taisteluaseista pirua vastaan oli yleisemmin käytetty ristinmerkki ja jumalan armo, usko, hyväntekeväisyys, sakramentit, rukoukset, yövalvomiset y. m.
Ristinmerkillä ei yksin piruja karkoitettu, sillä sammutettiin tulipaloja, tyynnytettiin rajuilmoja, parannettiin tauteja, kesytettiin petoeläimiä j. n. e. Taisteluaseita pirua vastaan olivat myös pyhän Marian sormet, hiuspalmikot, maito, jota Jeesus imi, Pyhien miesten luut. Jeesuksen ristinpuunkappaleet, sen aasin lanta, jolla kristus ratsasti, Jesuksen kapalovyöt, höylänlastut Josepin puuseppäverstaasta, Jesuksen ristinnaulat ja Egyptin pimeys. Näitä esineitä möi kirkko keskiajalla suunnattomat määrät ja — kokosi rahaa, sillä niiden omistaminen merkitsi ajallistakin onnea ja vapautusta pirusta.
Taistelu harjaantunutta ja ovelaa pirua vastaan oli tietysti vaikeaa, sen kokivat pyhät isät, inkvisiittorit ynnä muut ja usein olivat pyhäin jäännöksetkin sitä vastaan tehottomat. Toisinaan taas tehtiin ristinmerkillä ihmeitä, josta ei esimerkkiä puutu. — Jopa eräiden kirkkoisien kuviakin pirut pelkäsivät. Toiset olivat voimakkaampia taistelijoita, joita piru pelkäsi jo äidin kohdussa (esim. Rittaredi Agrioca). Toiset saivat ikänsä tapella ja sittekin usein piru heidät voitti, kuten aikaisemmin kerrottu erakkomunkin historia y. m.
Piru, "valeenisä" kun on, petti usein ihmisiä, mutta häntäkin petettiin. Kerran eräs aatelismies hävitti omaisuutensa, piru antoi hänelle vielä enempi rikkautta, mutta ehdolla, että herra antaa rouvansa pirulle sovitun ajan kuluttua. Kun määrätty päivä tuli, lähti aatelisherra viemään rouvaansa pirulle. Mennessä poikkesi rouva tien varrella sijaitsevaan kirkkoon rukoilemaan. Neitsyt Maria nukutti rouvan ja meni hänen haamussaan pirulle, joka tunsi Marian ja sätti aatelismiestä kunniattomaksi sanansa syöjäksi. Neitsyt Maria ajoi pirun helvettiin ja rouva pelastui.
Saatanan ja neitsyt Marian välillä vallitsikin alituinen tappelu, sillä usein tuhosi Maria pirun hyvät yritykset juuri silloin kun ne olivat onnistumaisillaan.