Veneet saapuivat kirkkorantaan, jossa jo ennestään oli paljon niitä. Miehet vetivät veneen maalle ja naiset rupesivat pukeutumaan puiden juurella kirkko-koreuksiinsa. Muutamat silmäilivät pilkallisesti Annukkaa ja parjaileminen alkoi. Rantalan emännän mielestä oli Annukan käytös kokonaan sopimatonta.
— Mitäpä se niin sopimatonta oli? Useinhan sellaista tapahtuu ja mitäpä sillä sitten on väliä, missä mikin soutelee? sanoi Kaisa, joka sattui kuulemaan Rantalan emännän sanat.
— On se sentään sopimatonta että Annukka tuppautuu Jukan rinnalle soutamaan. Olisihan, siihen ollut parempiakin menemään.
Eukoille tuli sanasota. Kaisa sanoi, että Rantalan Marikin olisi mielellään mennyt siihen, jos vaan Jukka olisi huolinut. Sepä suututti kovin Rantalan emäntää, mutta hän koetti hillitä mieltään, sillä hän tiesi, ettei Kaisaa ole suukavissa helppo voittaa, varsinkaan kirkkoväen keskellä. Keskustelu Annukasta ei kuitenkaan siihen loppunut.
— Suostukoon vaan Jukan ystävyyteen, niin kyllä sitä vielä katuukin, sanoi yksi.
— Niin aina. Pitäisipä hänen toki ymmärtää, ettei Jukka häntä todenteolla suosittele, vastasi toinen.
— Mutta ihmeitä on ennenkin tapahtunut. Kaisa on taitava noita. Jukan sanotaan jo Laukku-Pekalta kihlatkin ostaneen, muistutti joku joukosta.
— Kaisa on keittänyt lempijuoman! Hän on noitunut Jukan rakastamaan veljensä tytärtä! kuiskaeltiin nyt ääneensä.
Rantalan Mari punoitti kuin kukon heltta. Hän koki hillitä toisia pitämästä suurta suuta niin pienestä asiasta ja arveli, ett’eiköpä tuo liene ollut vaan leikkiä niin Jukalta kun Annukaltakin. Kaisa oli kuullut kuitenkin kaikki ja lausui, vahingon ilo kasvoillaan:
— Ellei Mari olisi edes sen vertaa pitänyt minun puoltani, niin olisin sanonut tässä teille, kuka minulta on lempijuomia tilannut Jukkaa varten. Kaikki silmäsivät Maria, joka kadottautui kiireesti väkijoukkoon.