(Petter menee muristen ulos).
Kahdeksas kohtaus.
Tarkia. Arvid. (Sitten) Petter.
Arvid. Kuinka voitte sallia, että tuo velikulta…
Tarkia. Erinomainen palvelija oikea esimerkki.
Arvid. Minä näen sen!… (Erikseen). Kyllä hän on ihan varmaan kuuro!
(Tarkia nousee, sulkee ikkunan, ottaa pyssynsä ikkunalaudalta, jonne hän itse on sen laskenut. Sulkee peräoven, asettaa pyssynsä vasempaan nurkkaan. Arvid seuraa kaikkia hänen liikkeitään levottomuudella).
Tarkia (istuu jälleen hänen viereensä). Jutelkaamme nyt oikein (huutaa) tuttavallisesti!
Arvid (erikseen). Jos hän tällä kuuluvalla tavalla aikoo salaisuuksiaan ilmoittaa, niin en minä tule olemaan ainoa, joka ne tiedän.
Tarkia. Herrani… kun käskin teidät jäämään tänne päivälliselle niin, ei se ollut syöminen joka oli tarkoituksena.