Arvid (erikseen). Sepä kummaa… Minkätähden sitten?
Tarkia. Jos olisitte ollut nainut, olisin heti ajanut teidät portille, mutta kun nyt olette nuori mies… ja minä olen isä yhdelle tyttärelle… Minä en vielä tiedä jos te oikein sovitte hänelle…
Arvid (itsekseen). Sitä minä en luule…
(Ottaa hattunsa).
Tarkia. Mutta te sovitte aivan mainiosti minulle… ja minä tarjoan teille hänen kätensä.
Arvid (erikseen, hämillään, kävelee edestakaisin). Hänellä on varmaankin kyttyrä!
Tarkia (nousten). Hän saa sataviisikymmentätuhatta markkaa myötäjäisiä.
Arvid (erikseen). Silloin hänellä on kyttyrä sekä edessä että takana. (Kovaa, kumartaen). Hyvä herra!
(Tekee liikkeen ikäänkuin lähteäkseen).
Tarkia (estäen häntä). Minulla on ollut hyvin mukava aate!… Jos olisitte ollut kaunis kun Apollo ja rikas kun Croesus, niin olisin sanonut: Minulla ei ole mitään teitä vastaan, mutta tytärtäni ette koskaan saa… Ymmärtäkää minua oikein.