Engla (kärsimättömästi). Aina hän puhuu unelmistaan!… Siinä sen nyt kuulette, kuinka se on, Petter.
Petter (hiljaa). Rauhoittukaa neitiseni!
Engla. Rauhoittukaa… kun koko elämäni kuluu tällä tavoin… Tänne ei tule edes kissakaan… kun ei isä tahdo naittaa minua… ah, tämän täytyy loppua… Ja se loppuu… sen täytyy loppua!
(Menee vihasena ulos oikealle).
Petter (erikseen, ottaen kukkasmaljan). Jaa nyt on jo paras aika… Paras aika! (menee peräovesta).
Kolmas kohtaus.
Tarkia.
Tarkia (yksin; alkaa taas lukemisensa). "Kuurous on vaikeimpia tauteja, joita ihminen voi potea" (keskeyttäen). Minulle siitä on ollut hyvääkin minun vaimovainajani aikana… kuurouttani saan kiittää, sillä siten en tarvinnut kuulla kaikkia hänen valituksiaan ja touhujaan… (Tyytyväisesti hymyillen). Vaimo parka!… Harmi se oli joka vei hänet hautaan, harmi, kun en voinut häntä kuulla!… Kun hän huomasi ett'ei hänen mikään melunsa voinut tunkea minun korviini, niin tulikin hänestä eräänä kauniina päivänä loppu… hän aikoi tukehuttaa vihaansa, ja, nöyrin palvelijanne, siihen se päättyi! Mutta nyt kun olen leski, tahtoisin hyvinkin mielelläni kuuloni takaisin… Lääkärit sanovat, että heidän ajatuskykynsä seisoo paikallaan… Kaiken toivoni olen nyt kiinnittänyt erääseen hyvin kuuluisaan puoskariin, joka sanoo minuutissa voivansa parantaa kuurouden akustisella sähkögalvanismilla; minä kirjoitin hänelle ja pyysin häntä tulemaan tänne tilalleni, mutta häntä ei ole kuulunut vielä… Katsotaan mitä kirja tietää. (Lukee). Täytyy tutkia, jos korvakalvo on turvonnut tahi halennut, jos pienet luut korvassa ovat kaikki paikoillaan, tai jos eustakillinen torvi on ummessa… (Keskeyttää). Eustakillinen torvi, kuulotorvi?… Olisikohan minun kuulotorveni?… Se minun täytyy kysyä Petteriltä. (Huutaa) Petter!
(Jatkaa lukuaan).
Neljäs kohtaus,,