Nuori tyttö ei käsittänyt sen sanan merkitystä samoin kuin sanan "päivää" sitä ennen.
Simo Ford, Harry, Jack Ryan ja hänen kumppaninsa katselivat häntä sääliväisesti ja osanottavaisesti. Puettuna yksinkertaiseen ja karkeaan mekkoon, ja siinä tilassa, jossa hän nyt oli, herätti hän luonnollisesti osanottoa.
Harrya miellytti vielä enemmän kuin muita Nellin omituisuus.
Hän tuli lähemmäksi Nelliä. Harry otti nuoren tytön käden, jonka Madge äsken oli heittänyt. Hän katseli tutkivasti Nelliä, jonka suu näytti hymyilevän ja Harry sanoi hänelle:
"Nell … olitko yksin tuolla alhaalla … syvyydessä?"
"Yksin! yksin!" huudahti Nell ja kohosi istualle.
Hänen kasvoissaan kuvautui sillä hetkellä todellinen kauhu. Hänen silmänsä, jotka olivat käyneet lempeimmiksi nuoren miehen niihin katsellessa, kävivät uudestaan levottoman ja hämmentyneen näköisiksi.
"Yksin! yksin!" virkkoi hän uudelleen, vaipuen voimatonna vuoteelle.
"Tuo lapsi raukka on vielä liian heikko voidakseen vastata kysymyksiimme", sanoi Madge, sitte korjaeli hän nuoren tytön vuodetta. "Muutaman tunnin lepo ja vähän ravitsevaa ruokaa lisäksi saattavat kyllä hänen voimansa takaisin. Tule Simo! tule Harry! Tulkaa kaikki, hyvät ystävät, ja antakaamme hänen maata!"
Madgen ehdoituksesta jätettiin Nell yksin ja muutaman minuutin kuluttua voitiin huomata hänen sikeästi nukkuneen.