"Ne ovat tähtiä, joista olen sinulle puhunut, Nell. Ne ovat yhtä monta aurinkoa, yhtä monen maailman keskustaa, jotka ehkä ovat meidän maailmamme kaltaisia".
Tähtiryhmät kuvautuivat nyt yhä selvemmin tumman siniselle taivaalle, josta tuuli karkoitti pilvet.
Nell katseli noita tuhansia tähtiä, jotka välkkyivät ylhäällä avaruudessa.
"Mutta", sanoi hän, "jos nuo ovat aurinkoja, kuinka voivat minun silmäni sietää niiden valoa?"
"Tyttöseni", sanoi James Starr, "ne ovat todella aurinkoja, mutta ne ovat niin kaukana meistä. Lähin noista tuhansista tähdistä, joiden säteet ulottuvat meille asti, on Vega tähti, Lyyran tähtiryhmässä, jonka näet melkein keskitaivaalla, ja se on kuitenkin noin 50,000 miljardia lieuetä [1 lieue on yhtä kuin 2,000 syltä] kaukana meistä. Sen valo siis ei voi vaikuttaa sinun silmiisi. Mutta meidän aurinkomme nousee huomenna ainoastaan 38 miljoonaa lieuetä meistä, eikä yksikään ihmis-silmä voi katsoa suoraan siihen, sillä se on kirkkaampi, kuin tuli suuressa masuunissa. Mutta tule, Nell, tule!"
Lähdettiin astumaan. James Starr talutti nuorta tyttöä kädestä. Harry astui Nellin rinnalla. Jack Ryan tuli ja meni, niinkuin nuori koira olisi tehnyt, joka maltitonna juoksee edestakaisin isäntäänsä kiiruhtaen.
Tie oli autio. Nell katseli suurten puiden varjokuvia, joiden oksia tuuli hämärässä heilutteli. Hänestä ne näyttivät liikkuville jättiläisille. Tuulen humina korkeimmissa oksissa, syvä hiljaisuus sen levähtäessä, kaukainen näköpiiri, joka selvemmin näkyi, kun tie kulki tasangon poikki, kaikki herätti hänessä uusia, unohtumattomia tunteita ja vaikutuksia. Kysyttyään nuo muutamat kysymykset, vaikeni Nell, ja muut kunnioittivat tätä vaiti-oloa ikäänkuin yhteisestä päätöksestä. He eivät tahtoneet sanoillaan vaikuttaa nuoren tytön tuntehikkaasen mielikuvitukseen. He antoivat ennemmin aatteiden itsestänsä muodostua hänen sielussaan.
Noin kello puoli 12 aikaan saavuttiin Forthlahden pohjoisrannalle.
Siellä odotti heitä venhe, jonka Starr oli tilannut. Se vei heidät muutamassa tunnissa Edinburgin satamaan.
Nell näki välkkyvän veden pinnan, joka lainehti hiljaa hänen jalkojensa alla mainingin liikuttamana ja oli kuni tähditetty.