"Onko tämä järvi?" kysyi Nell.
"Ei", vastasi Harry, "se on suuri lahti, jossa on liikkuvaa vettä, se on virran suu, melkein kuin meren poukama. Ota vähäisen tuota vettä kouraasi, Nell, ja saat nähdä, ett'ei se olekkaan makeata niinkuin Malcolm-järven vesi".
Nuori tyttö kumartui alas, pisti kätensä laineisin ja vei sen sitte huulilleen.
"Tämä vesi on suolaista", sanoi hän.
"Niin", vastasi Harry, "nyt on vuoksi, sentähden meren aallot ovat tunkeuneet tänne asti. Kolme neljännestä maanpinnasta on peitetty suolaisella vedellä, jota nyt maistoit".
"Mutta jos virtojen vesi ei ole muuta kuin merien vesi, jota niihin pilvistä on satanut, mistä syystä edellisten vesi siis on makeaa?"
"Sentähden että vedestä eroaa suola, kun se muuttuu höyryksi", vastasi James Starr. "Pilvet syntyivät juuri siten, että vesi lämmön vaikutuksesta muuttuu höyryksi, ja sitte tiivistyneenä sateessa antaa takaisin merelle makean vetensä".
"Harry! Harry!" huudahti nuori tyttö, "mikä on tuo punertava valo, joka näkyy taivaanrannalla. Onkohan se kulovalkea?"
Nell osoitti erästä kohtaa taivaalla, niiden alhaisten sumujen keskellä, jotka punoittivat idässä.
"Ei, Nell", vastasi Harry. "Se on kuu joka nousee".