Samassa kuului äkkiä kova kohina. Olisi voinut luulla suunnattoman veden putouksen syöksyvän alas kaivokseen.
Simo Ford ja Madge hypähtivät nopeasti seisoalleen.
Vesi Malcolm-järvessä alkoi melkein heti nousta. Korkeat aallot kohosivat yli järven rannan ja loiskuivat majan seinää vastaan.
Simo Ford oli tarttunut Madgen käteen ja hänen kanssaan kiirehtinyt huoneen toiseen kerrokseen.
Huutoa ja parkausta kuului kaikkialta Coal-Cityssä, jota tämä äkillinen veden paisumus uhkasi hävittää. Sen asukkaat alkoivat paeta järven rannalla oleville korkeille liuskakivikallioille.
Yleinen pelko ja kauhistus. Jo syöksivät muutamat, säikähdyksestä milt'ei mielettömät kaivostyömiesperheet tunnelia kohti päästäksensä korkeammalla oleviin purnuihin. Pelättiin meren tunkeuneen kivihiilikaivokseen, joka ulottuu kauas North-kanavan alle. Niin suuri kuin kaivos olikin, voitiin pelätä, että se kokonaan tulisi upotetuksi. Ei kukaan Uuden Aberfoylen asukkaista olisi välttänyt kuolemaa.
Mutta samassa kuin ensimmäiset pakenijat tulivat tunnelin suulle, tapasi heidät Simo Ford, joka heti oli jättänyt majansa.
"Pysähtykää, hyvät ystävät, pysähtykää!" huusi vanha kaivosmestari heille. "Jos meidän kaupunkimme joutuisi veden valtaan, niin olisi veden paisuminen paljoa nopeampi kuin te, eikä kukaan voisi sitä paeta. Mutta vesi ei nouse enään. Koko vaara näkyy olevan ohitse".
"Ja meidän kumppanimme, jotka olivat työssä alhaalla syvyydessä?" virkkoivat muutamat kaivostyömiehistä.
"Heidän tähtensä emme tarvitse mitään pelätä", vastasi Simo Ford. "Työt tapahtuvat purnussa, joka on ylempänä järven rantaa!"