Vanha kaivosmestari oli oikeassa. Vesi oli äkkiä tunkeunut kaivokseen; mutta siitä ei ollut muuta seurausta, kuin että vesi Malcolm-järvessä oli noussut muutaman jalan. Coal-City ei siis ollut vaarassa, ja varmasti voitiin toivoa, että ainoastaan alimpiin kaivoksen osiin, joissa ei vielä työtä ollut aljettu, ulottuva veden tulva ei ollut nielassut ketään kaivoksen asukkaista.
Simo Ford ja kaikki muut eivät voineet päättää, oliko tämä veden tulva saanut alkunsa jostakin maanalaisesta vesistöstä, joka oli raivannut itselleen tien maakerrosten lävitse, vai oliko joku virtava vesi ylhäältä lohenneen pohjansa kautta syöksyt alas kaivoksen alimpiin osiin. Ei kukaan vähääkään epäillyt tämän olleen vaan niitä tapaturmia, joita toisinaan sattuu kaivoksissa.
Mutta vielä samana iltana oli kaivoksen asukkailla asiasta tarkemmat tiedot. Kreivikunnan sanomalehdet julkaisivat kertomuksen siitä oudosta tapahtumasta, joka oli kohdannut Katrine-järveä. Nell, Harry, James Starr ja Jack Ryan, jotka pikemmiten olivat palanneet kaivokseen, todistivat nämä kertomukset oikeiksi ja saivat itse suureksi ilokseen kuulla, että kaikki oli supistunut muutamiin aineellisiin vahinkoihin Uudessa Aberfoylessa.
Katrine-järven pohja oli siis äkkiä lohennut. Sen vesi oli suuren aukon kautta tunkenut hiilikaivokseen. Skotlantilaisen romaanikirjoittajan lempijärvestä ei siis ollut jäljellä enempää, kuin että Veden-neito siinä voi kastaa kauniit jalkansa — ei ainakaan koko järven eteläosasta. Se oli vähentynyt muutaman tynnyrin alan suuruiseksi lammikoksi.
Herättipä tämä tavaton tapahtuma huomiota, kummastusta. Varmaankin ensi kerran järvi näin tyhjentyi tuokiossa. Nyt täytyi raapia se pois Yhdistetyn Kuningaskunnan kartoista, kunnes se jälleen saataisiin täytetyksi — yleisen rahakeräyksen kautta — kun ensin rako oli tukettu. Walter Scott olisi kuollut epätoivoon, jos hän vielä olisi elänyt tässä maailmassa.
Tapaus voitiin hyvinkin selittää. Omituisesti sattuneesta maanmuodostuksesta oli syntynyt ainoastaan varsin ohut maakerros syvän kaivoksen ja järven pohjan välille.
Mutta vaikka veden tulva näkyi saaneen alkunsa luonnollisesta syystä, eivät James Starr sekä Simo Ford ja Harry voineet olla ajattelematta, että häijy kademielisyys kentiesi oli sen toimeen pannut. Epäluulo oli palannut heidän mieleensä suurempana entistänsä. Alkoiko vihamielinen haltia taas tuhotöitään työn tekoa vastaan rikkaassa kaivoksessa?
Muutamia päiviä sen jälkeen puhui James Starr tästä asiasta vanhan kaivosmestarin ja hänen poikansa kanssa.
"Simo", sanoi hän, "vaikka seikkaa voi arvella itsestäänkin tapahtuneeksi, on minulla kuitenkin ikäänkuin aavistus siitä, että tämän tapauksen oikea syy meille vielä on tietymätön".
"Minä uskon juuri niinkuin te, hra Starr", vastasi Simo Ford; "mutta älkäämme olko tietävinämme koko asiasta, vaan pankaamme hiljaisuudessa toimeen tutkimuksemme".