"Mikä on, Harry!" kysyi insinööri.
"Minusta kuului kuin joku olisi astunut takanamme", vastasi nuori kaivostyömies ja kuunteli vieläkin tarkemmin.
Sitte hän sanoi:
"Ei, minä varmaankin erehdyin. Nojautukaa paremmin käsivarteeni, hra
Starr. Pitäkää minua keppinänne…"
"Tukeva keppi, Harry", sanoi James Starr. "Ei löydy parempaa semmoista, kuin hyvä ja urhea poika, niinkuin sinä".
He pitkittävät äänettöminä matkaansa pimeän käytävän läpi.
Harry, jonka aivoissa selvästi oudot mietteet liikkui, kääntyi usein taaksensa katsomaan, niinkuin olisi tahtonut keksiä jotain kaukaista ääntä tahi etäistä valoa.
Mutta kaikki oli hiljaista ja pimeää sekä heidän takanaan että edessään.
Viides Luku.
Fordin perhe.