"Isä, kaasua ei näy enää tunkeuvankaan liuskalevyjen välistä!"
"Eikö!" huudahti vanha kaivosmestari.
Simo Ford puristi kiinteästi huulensa yhteen ja hengitti useoita kertoja kovasti sieramiensa kautta.
Sitte sanoi hän äkkiä, sukkelasti kääntyen:
"Anna lamppusi tänne, Harry!"
Simo Ford tempaisi kuumeentapaisesti lampun vapisevaan käteensä. Hän aukaisi lampun metalliverkon, ja liekki paloi vapaasti ilmassa.
Kävi juuri kuin oli odotettukin; minkäänlaista räjähdystä ei tapahtunut. Mutta vielä tärkeämpi seikka oli, ett'ei huomattu vähintäkään liekin värähdystä, joka ilmoittaisi vähääkään kaasua löytyvän ilmassa.
Simo Ford otti sauvan, jota Harry piteli kädessään, kiinnitti lampunsa sen päähän ja nosti sen korkealle ilmaan, jonne kaasu erinomaisen keveytensä vuoksi kokoontuu, jos sitä kuinkakin vähän löytyisi.
Lampun liekki pysyi suorana ja valkeana, eikä osoittanut vähintäkään kaasun jälkeä.
"Seinää myöten!" sanoi insinööri.