"Oikein puhuttu, hra James!" huudahti Simo Ford. "Vanha kaivos on silloin nuorentuva, niinkuin leski, joka menee uudestaan naimiseen! Entisten aikain elämä alkaa uudestaan, vuorten murtamisella, kuokkain paukkeella, kaivosporauksilla, vaunuin ratinalla, hevosten hirnumisilla, koneiden kalskeella ja huudoilla! Herra James, toivon, ett'ette pidä minua liian vanhana uudesti rupeamaan kaivosmestarin toimiin?"
"En, kunnon Simo, en suinkaan. Te olette pysyneet nuorempana kuin minä, vanha kumppani!"
"Pyhä Mungo teitä suojelkoon! Te tulette vielä kerran meidän _viewer_iksi! Kestäköön tämä kaivostyö monet vuodet ja suokoon taivas minulle sen ilon, että kuolisin ennen kuin olen nähnyt tämän todellisen lopun!"
Vanhan kaivostyömiehen ilo oli rajaton. James Starr yhtyi siihen täydellisesti, mutta hän salli Simo Fordin riemuita kahdenkin puolesta.
Harry vaan yksin seisoi tuumailevana ja ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen mieleensä ilmestyi uudestaan nuo monet kummalliset ja selittämättömät seikat, joiden kautta uusi hiilikerros oli löydetty. Hän oli levoton ajatellessaan tulevaisuutta.
Tunnin kuluttua olivat James Starr ja toiset hänen mukanaan palanneet asuntoon.
Insinööri söi vahvasti, ja sillä välin vaan liikkeillä osoitti myöntyvänsä kaikkiin vanhan kaivosmestarin ehdoituksiin, ja jos hän ei olisi niin hartaasti odottanut huomispäivää, ei hän olisi missään voinut paremmin nukkua kuin tuossa tyyneessä ja hiljaisessa majassa.
Seuraavana päivänä lähtivät James Starr, Simo Ford, Harry ja myöskin Madge syötyään kunnon aamiaisen, samaa tietä takaisi, jota he eilen olivat kulkeneet. Kaikki astuivat kuin kaivostyömiehet konsanaan. Heillä oli kullaki mukanaan työaseita ja dynamiittipatruuneja, seinän poraamista varten. Harry otti, paitsi vankkaa sauvaa, suuren varolampun, joka paloi kaksitoista tuntia. Se aika oli pitempi kuin mitä tarvittiin matkan edestakaisin astumiseen, tarpeelliseen hiilenmurtamiseen menevä aika siihen luettuna — jos sellainen murtaminen kävisi mahdolliseksi.
"Nyt työhön!" huudahti Simo, kun kaikki olivat saapuneet viimeisen käytävän päähän.
Hän tarttui rautakankeen, jota hän voimakkaasti käytteli.