James Starr valitsi paikan, johon porausreiät olivat tehtävät, jonka työn Harry pian toimitti. Dynamiitti patruunit pantiin reikiin. Niin pian kuin patruuniin oli kiinitetty pitkä rikkilanka, sytytettiin se pitkin maata, jonka jälkeen James Starr ja muut kiiruhtivat pakoon.
"Ah, hra James", sanoi Simo Ford, ollen suuresti liikutettu, jota hän ei koettanutkaan peitellä, "ei milloinkaan eläessäni ole sydämeni sykkinyt niin raivoisasti kuin nyt! Minä tahtoisin heti käydä hiilikerroksen kimppuun".
"Tyyntykää, Simo", sanoi insinööri. "Ettehän luulekaan tämän seinän takana löytävänne avonaisen käytävän?"
"Suokaa anteeksi, hra James", virkkoi vanha kaivosmestari. "Minä en tiedä oikein mitä ajattelisinkaan! Jos tosiaankin Harry ja minä löysimme tämän paikan onnen sattumuksesta, miksikä ei onni seuraisi meitä loppuun asti?"
Dynamiitti räjähti. Kova pamahdus kumisi koko maanalaisen käytävä-verkon läpi.
James Starr, Madge, Harry ja Simo Ford kiiruhtivat takaisin luolan sisimmän seinän luo.
"Herra James! Herra James!" huudahti kaivosmestari. "Katsokaa! portti on auennut, auki!…"
Tämä Simo Fordin vertaus olikin oikea, kun nähtiin aukeama vuoressa, jonka syvyyttä ei voitu arvata.
Harry aikoi syöksyä suoraapäätä aukeamaan.
Insinööri, joka suuresti hämmästyi nähdessään siinä syvän luolan, pidätti nuorta kaivostyömiestä menemästä.