Ei mitään Egyptin tai Rooman maanalaista käytävää olisi voitu siihen verrata, ei mitään, jos ei kentiesi, niinkuin jo sanottiin, noita kuuluisia Mammuthiluolia, joissa enemmän kuin 3 penikulman alalla oli 226 sisäänkäytävää, 11 järveä, 7 jokea, 8 putousta, 32 mahdottoman syvää aukkoa sekä 57 holvia, joista muutamat olivat enemmän kuin 150 jalan korkuisia.
Samaten kuin nuo luolat, ei Uusi Aberfoylekaan ollut ihmisten tekoa, vaan luojan.
Semmoinen oli tuo uusi arvaamattoman rikas valtatilus, jonka löytäminen oli oikeastaan luettava vanhan kaivosmestarin ansioksi. Kymmenvuotinen oleskeleminen vanhassa hiilikaivoksessa, harvinainen kestävyys tutkiessa, horjumatoin usko ja kaivostyömiehen ihmeteltävä vaisto, kaikki nuo seikat yhdistettynä olivat olleet tarpeen asian onnelliseen ratkaisemiseen, joka useammilta muilta olisi jäänyt keskoiseksi.
Miksikä olivat James Starrin johdolla kaivoksen viimeisinä työvuosina tehdyt tutkimukset juuri seisattuneet siihen paikkaan? Se oli sattumuksen syy, joka vaikuttaa niin suuresti tämänkaltaisiin tutkimuksiin.
Näin oli täällä, Skotlannin maanpinnan alla, maanalainen kreivikunta, joka kaipasi ainoastaan auringon tahi jonkun erityisen tähden valoa voidaksensa tulla asutuksi.
Vesi oli siellä supistettu määrättyihin syvennyksiin, jotka olivat suurien lampien, vieläpä järvienkin kaltaisia, suuremmat kuin tuo juuri yläpuolella oleva Katrine-järvi. Näissä järvissä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista liikkuvaa vettä, ei virtaista paikkaa, eikä loiskuvia laineita.
Niiden tyyneesen pintaan ei vanhat göthiläiset linnan rauniot kuvastuneet. Ei koivut eikä tammet ojentaneet lehviänsä niiden rannoilla, ei mitkään vuoret luoneet varjojaan niiden pinnalle, höyrylaivat eivät niitä kyntäneet, mikään valo ei taittunut niiden veteen, auringon kirkkaat säteet eivät niitä valaisseet, kuu ei koskaan noussut niiden ilmarannalle. Ja kuitenkin eivät nuo järvet, joiden tyyneyttä ei ainoakaan tuulonen häirinnyt, puuttuneet suloutta, jos niitä joku tuli tahi sähkövalo olisi valaissut ja keskenään yhdistettyinä kanavien kautta, täydensivät ne tämän omituisen tiluksen maantieteen.
Vaikka kaikki kasvullisuus tällä maanalaisella alueella oli mahdoton, voi se kuitenkin kelvata suuremmankin väestön asuinpaikaksi. Kukapa tietää, eikö vielä kerran semmoinenkin aika koita, jolloin Yhdistettyin Kuningaskuntain köyhin kansaluokka ottaa olopaikakseen nämä seudut, joissa on niin lauhkea ilma, Aberfoylen, Newcastlen, Alloan tai Cardiffin hiilikaivoksissa, kun niiden hiilirikkaudet kerran ovat tyhjennetyt?
Kymmenes Luku.
Kävely ja palaaminen.