Se oli laiva, sen selvästi osoittivat sen lyhdyt, valkea perämastossa, vihriä ylihangassa ja punainen alihangassa. Se nähtiin siis edestäpäin, ja selväähän oli, että se kulki kohti rantaa.
"Laiva, joka on haaksirikkoon joutumaisillaan?" huudahti Jack Ryan.
"Niin", vastasivat kalastajat, "ja nyt kun se ei enää voi, kääntyisi se mielellään".
"Merkkiä! merkkiä!" huusi yksi skotlantilaisista.
"Minkälaisia?" virkkoi kalastaja. "Tässä myrskyssä ei voisi minkäänlaista tulisoittoa pitää palamassa".
Kun näitä sanoja kiireesti lausuttiin, nostettiin uusia huutoja. Mutta kuinka olisikaan voitu niitä kuulla semmoisessa rajuilmassa. Laivaväen oli mahdoton välttää haaksirikkoa.
"Miksikä hän noin liikehtii?" huusi eräs merimies,
"Aikooko hän saattaa laivaa rantaan?" huusi toinen.
"Kapteeni ei varmaankaan tunne Irvinen valotornia?" kysyi Jack Ryan.
"Sille näyttää", vastasi yksi kalastajista, "jos ei joku ole häntä pettänyt…"