Jack Ryan ja hänen kaksi kumppaniansa, jotka olivat haavoittuneet niinkuin hänkin, vietiin erääsen huoneesen Melrosen maatilalle, jossa heille heti annettiin apua ja huolellista hoitoa.
Jack Ryan oli enin runneltu, sillä samassa kuin hän nuora vyötäisillään oli heittäytynyt mereen syöksivät aallot vimmastuneina hänen takaisin karia vasten. Olipa niin ja näin, että kumppaninsa vielä hengissä saivat hänet rannalle vedetyksi.
Tuo reipas poika makasi siis joitakuita päiviä sängyn omana, joka häntä suuresti harmitti. Mutta kun luvattiin, että hän saisi laulaa niin paljon, kuin vaan tahtoi, tyytyi hän kohtaloonsa ja Melrose kaikui hänen iloisesta laulustaan. Jack Ryan sai vaan tästä tapauksesta syytä pahemmin pelätä Tulinaisia ja peikkoja, jotka suureksi huvikseen vaivaavat ihmis'raukkoja, ja hän syytti heitä vikapääksi "Motalan" onnettomuuteen. Se olisi joutunut pahaan pulaan, joka olisi uskaltanut sanoa, ett'ei Tulinaisia löytynytkään, ja että nuo liekit, jotka äkkiä ilmaantuivat raunioille, olivat ainoastaan luonnon ilmiön vaikuttamia. Ei mitkään järjen osoittamat syyt voineet kumota hänen luuloaan. Hänen kumppaninsa olivat vieläkin vahvemmat herkkäuskoisuudessaan kuin hän. Heidän ajatuksensa mukaan oli yksi Tulinainen kiukuissaan houkutellut "Motalan" rannikolle. Jos tahdottaisi sitä rangaista siitä, olisi tuo samaa kun sakottaa myrskyä! Asianomaiset voivat kyllä panna toimeen minkälaisia oikeuden tutkimuksia tahansa. Tulenliekkiä ei voi vangita, rautoihin ei voi panna käsittämätöintä olentoa. Ja totta puhuen, ne tutkimukset, jotka pantiin toimeen, näyttivät ainakin todeksi todistavan niiden mielipiteen, jotka uskoivat tapauksen ylenluonnollisten henkien toimeenpanemaksi.
Se tuomari, joka pantiin johtamaan "Motalan" haaksirikon tutkintoa, kuulusteli kaikki tapauksen todistajat. Kaikki vakuuttivat yksimielisesti, että haaksirikko oli tapahtunut Tulinaisen ilmaantumisen johdosta Dundonaldin raunioilla.
Oikeusto ei tietysti voinut tyytyä semmoisiin syihin. Varma oli, että puhdas luonnollinen ilmiö oli vaikuttanut raunioissa. Mutta oliko se sattumus vai ilkityö? se kysymys oli tuomarin ratkaistavana.
Poliisimiehiä lähetettiin asianomaisesti Dundonaldin linnaan, ja siellä he toimittivat mitä tarkimpia tutkimuksia.
Tuomari tahtoi ensin tietää, näkyikö maassa jonkun muun olennon jälkiä kuin ainoastaan peikkojen. Mutta mahdoton oli huomata vähintäkään jälkeä, ei vanhaa eikä uutta, vaikka maa, oli vielä kostea edellisen päivän sateesta, ja siinä olisi varmaan pysynyt vähinkin merkki.
"Peikon-jälkiä!" huudahti Jack Ryan, kuullessaan miten ensimmäisten tutkimusten oli käynyt. "Yhtä hyvin voisivat etsiä lyhty-ukon jälkiä suovedessä!"
Ensimmäinen osa tarkastuksesta ei siis selvittänyt asiaa ollenkaan.
Eikä ollut luultavaa, että toinenkaan onnistuisi paremmin.
Nyt piti vaan saada selville, miten oli voitu sytyttää tulta vanhan tornin huipulle, mitkä luonnon voimat siinä olivat vaikuttaneet palamisen ja viimeksi, millaisia jäännöksiä tuli oli jättänyt jälkeensä.