Ensimmäisen kohdan selvittämiseksi ei mitään näkyväistä löydetty, ei tulitikun pätkiä eikä paperi-palasia jolla ehkä oli tulta sytytelty.
Toisen kohdan selvittämiseksi ei myöskään mitään löydetty. Ei näkynyt kuivunutta ruohoa, tai puupalasia, vaikka niin suurta tulta oli täytynyt runsaasti varustaa tällaisilla aineksilla yön pitkään.
Mitään kolmanteen kohtaan koskevaa ei myöskään voitu saada selville. Sillä minkäänlaista tuhkaa tai vähintäkään jäännöstä jonkunlaisista poltto-aineista ei löydetty, ei edes sitä paikkaakaan jossa tuli oli ollut. Ei maassa eikä kalliolla ollut mustunutta paikkaa. Voitiinko siitä päättää, että joku ilkityöntekijä oli pitänyt tulen kädessään? Se ei ollut luultavaa, koska tuli vierasmiesten sanojen mukaan oli ollut erinomaisen suuri, niin että "Motalan" laivaväki oli läpi sumun voinut nähdä sen kauas merelle.
"Hyvä!" sanoi Jack Ryan. "Tulinainen voipi kyllä tulla toimeen tulitikuittaki. Hän puhaltaa vaan ja saa sillä ilman ympärillään syttymään ja siitä tulesta ei koskaan jää tuhkaa jäljelle".
Kaikesta tästä oli seuraus, että virkakunnat turhaan koettivat asiaa selvittää ja että kertomus sepitettiin entisten lisäksi — kertomus, joka ainaiseksi säilytti "Motalan" muiston ja vahvasti kumoamattomaksi Tulinaisten olemisen.
Reipas nuori mies, niinkuin Jack Ryan, jolla oli vahva ja roteva ruumiin rakennus, ei kauan voinut pysyä sängyn omana. Hänellä ei ollut aikaa sairastaa. Ja kun aikaa puuttuu ei enää ollakaan kipeitä noissa raittiissa the Lowlandin paikkakunnissa.
Jack Ryan siis pian parantui. Kohta kuin hän pääsi jaloilleen, tahtoi hän, ennenkuin aloitti työnsä uudestaan Melrosen tilalla, panna erään tuumansa täytäntöön. Hän aikoi lähteä Harry ystäväänsä tervehtämään, saadaksensa tietää syyn, miksi hän ei ollut saapunut Irvinen juhlaan. Kun Harryn tapainen mies, joka ei koskaan luvannut mitään, jota hän ei voinut täyttää, ei ollut sinne tullut, niin se oli selittämätöintä. Ei myöskään ollut luultavaa, ett'ei vanhan kaivosmestarin poika ollut kuullut puhuttavan "Motalan" onnettomuudesta, joka niin tarkoin oli sanomalehdissä kerrottu. Hänen täytyi siis tietää, mitä Jack Ryan oli tehnyt pelastaessaan haaksirikkoon joutuneita ja miten hänen silloin oli käynyt, ja osoittaisihan tuo varsin suurta välinpitämättömyyttä Harryn puolelta, ett'ei hän, asiain näin ollen, kiiruhtanut maatilalle näkemään, miten ystävänsä laita oli.
Koska Harrya ei ollut näkynyt, oli siihen tietysti syynä se, ett'ei hän voinut tulla. Sillä Jack Ryan olisi ennen kieltänyt Tulinaisten olemisen kuin uskonut, että Harry oli välipitämätöin hänestä.
Kaksi päivää haaksirikon jälkeen, jätti Jack Ryan ilomielin maatilan, niinkuin vahvan ja nuoren miehen sopii, joka ei tunne mitään haittaa haavoistansa. Kallioiden kaiku vastasi hänen iloiseen lauluunsa, jota hän raikkain äänin lauleli matkallaan rautatielle, joka Glasgowin kautta vie Stirlingiin ja Callanderiin.
Sillä aikaa kuin hän pysäyspaikalla odotti junaa, huomasi hän suuren ilmoituksen, joka oli kiinnitetty joka nurkkaan ja sisälsi seuraavat sanat: