"Viime kuluneen joulukuun 4 päivänä lähti insinööri James Starr Edinburgista Grantonsillan luona 'Walesin Prinssi' laivalla. Samana päivänä nousi hän Stirlingissä maalle. Sen jälkeen ei hänestä ole saatu minkäänlaista tietoa.
"Jos kenellä on hänestä mitään tietoa, tekisi hyvin ja ilmoittaisi sen the Royal Institutionin presidentille Edinburgissa".
Jack Ryan luki tuon ilmoituksen pari kertaa kovin hämmästyneenä.
"Herra Starr!" virkkoi hän. "Mutta 4:nä päivänähän juuri minä kohtasin hänet Harryn kanssa tikapuilla Jarowin aukossa. Siitä on nyt kymmenen päivää! Ja siitä päivin häntä ei ole nähty! Selittäisiköhän tämä seikka, miksi kumppanini ei tullut Irvinen juhlaan?"
Malttamatta kirjallisesti ilmoittaa the Royal Institutionin presidentille, mitä hän James Starrista tiesi, kiiruhti tuo rehellinen poika junaan, varmasti päättäneenä lähteä Jarowiin. Sitte menisi hän aina Dochartin kaivoksen pohjaan asti, jos niin tarvittaisiin, etsiäksensä Harrya ja hänen kanssaan insinööri James Starria myöskin.
Kolme tuntia myöhemmin nousi hän junasta Callanderin pysäyspaikalla ja kiiruhti Jarowia kohti.
"Heitä ei ole sittemmin näkynyt", sanoi hän itsekseen. "Miksikä? Onko heitä estetty siellä? Onko ehkä joku tärkeä työ tähän asti pidättänyt heitä siellä alhaalla? Minun tulee saada asia selville".
Jack Ryan kiiruhti askeleitaan ja tunnin kuluttua saapui hän Jarowiin.
Ulkonaisesti ei mitään muutosta voitu huomata. Sama äänettömyys kaivokseen astuessa. Ei ainoakaan elävää olentoa tuossa erämaassa. Jack Ryan meni katokseen, joka suojasi kaivoksen suuta. Hän katsoi alas syvyyteen… Hän ei nähnyt mitään. Hän kuunteli… Hän ei kuullut mitään.
"Ja minun lamppuni!" huudahti hän. "Eikö se enää olekaan paikoillaan?"