Ilma-aukkoja oli tosin useampia, mutta niistä ei voinut tulla tarpeeksi valoa Uuden Aberfoylen syvyyteen. Mutta kirkas valo levisi kuitenkin tuohon himmeään paikkaan, jossa monen monta sähkövalo-levyä toimittivat auringon tehtävää. Holvien katoista rippuvina tahi luonnon muodostamiin patsaihin kiinnitettyinä, ravittuina sähkömaneetillisista koneista lähtevillä sähkövirroilla — toiset auringon, toiset tähtien kaltaisia — loivat ne kirkkaan valon koko alueesen. Kun levon aika tuli, tehtiin sähkövirran katkaisemalla äkkiä pilkkosen pimeä yö kaivosten syvyyteen.
Kaikki nuo koneet, niin suuret kuin pienetkin, olivat paikassa, jossa ei ilmaa ollut, s.o. niiden liekit eivät olleet missään yhteydessä ulkoilman kanssa, niin ett'ei tarvittu pelätä räjähdystä, joskin ilmaan sekaantuisi suurempi määrä kaasua. Sähkö-voimaa käytettiin myöskin kaikkiin teollisuuden ja talouden tarpeihin, niinhyvin asunnoissa Coal-Cityssä kuin Uuden Aberfoylen käytävissäkin.
Täytyy myöntää, ett'ei insinööri Starrin toiveet hiilialan louhimisen suhteen olleet tyhjiin rauenneet. Luolan länsi osassa, lähellä Coal-Cityä, oli ensimmäisiä hiilisuonia ruvettu irroittamaan kaivostyömiesten kuokilla ja murtimilla. Työkaupunki ei siis ollutkaan työ-alan keskustassa. Työt alhaalla syvyydessä olivat välittömässä yhteydessä töiden kanssa päivän valossa ilma- ja vipukoneaukkojen kautta, jotka yhdistävät kaivoksen eri kerrokset maanpinnan kanssa. Tuota suurta tunnelia, jossa oli rautatie jonka vaunuja vedenjohdollinen voima kuletti, käytettiin ainoastaan Hiilikaupungin asukasten ja heidän tarpeittensa kuletusta varten.
Lukija ehkä vielä muistanee miten omituinen tuon suuren luolan muodostus oli, johon vanha kaivosmestari ja hänen seuralaisensa olivat seitahtuneet tutkimus matkallaan. Siellä kaareili korkealla heidän päänsä yläpuolella mahtava holvi, kuin suurissa kirkoissa. Pylväät, jotka kannattivat tuota holvia, katosivat kapiteelineen ylhäälle noin 300 jalan korkuiseen holviin — korkeus, joka on milt'ei yhtä suuri kuin Kentukyssä olevan Mammuthiluolan.
Niinkuin jo on kerrottu, voipi tuohon suunnattoman suureen luolaan — suurin Amerikan maan alla oleva luola — hyvin mahtua 5,000 henkeä. Tässä osassa Uutta Aberfoylea oli samanlaiset suuruuden suhteet ja luonnon muodostukset. Mutta tuon kuuluisan luolan ihmeellisten tippukivien asemasta, veti täällä matkustajan huomion puoleensa paisuvat hiilisuonet, jotka näyttivät tunkeuvan esiin joka seinästä liuskalohkareiden painosta.
Tuon holvin pohjalla levisi järvi, suuruutensa puolesta verrattava Kuolleesen mereen Mammuth luolissa, — syvä järvi, jonka kristalli-kirkkaassa vedessä vilisi sokeita kaloja, ja jonka insinööri nimitti Malcolm-järveksi.
Sinne, luonnon muodostamaan mahdottoman suureen luolaan oli Simo Ford rakentanut itselleen uuden asunnon eli huvilan, eikä hän sitä olisi vaihtanut kauneimpaan rakennukseenkaan Prinsessan kadun varrella Edinburgissa. Tämä asunto oli järven rannalla ja sen viisi ikkunaa kuvastui sen synkkään pintaan, joka ulottui näköpiiriä ulommaksi.
Kaksi kuukautta myöhemmin oli Simo Fordin huvilan viereen kohonnut toinenkin asunto. Se oli James Starrin. Insinööri oli kokonaan antautunut Uuden Aberfoylen omaksi. Hän halusi myöskin itse puolestaan asua siellä, ja ainoastaan kun asiat pakoittivat häntä siihen, suostui hän palaamaan päivän valoon. Tuolla alhaalla hän todella elikin kaivostyömies-elämän keskustassa.
Uuden hiilialan löydön perästä olivat kaikki ne työmiehet, jotka ennen olivat työskennelleet vanhassa kaivoksessa, heittäneet auransa ja haravansa uudestaan alkaaksensa työskennellä kaivos kuokalla ja murtimella. Varmasti vakuutettuina, ett'ei työ heiltä koskaan loppuisi, sekä suurten palkkain houkuttelemina, joita rikas hiiliala suopi työmiehilleen, heittivät he maanpinnan ja muuttivat maan sisustaan asettuen hiilikaivokseen, jonka luonnollinen muodostus oli asuntopaikaksi sopiva.
Nuo tiilikivestä tehdyt työmiesasunnot olivat vähitellen sinne tänne kohonneet pitkin Malcolm-järven rantaa tahi suippokaarten alle, jotka näyttivät muodostuneen estämään holvien alas putoamista, niinkuin tukihirret suuressa kirkossa. Lyhyesti, kaikki työmiehet, etenki ne jotka työskentelivät syvyydessä, asettuivat asumaan Uuteen Aberfoyleen ja perustivat vähitellen Coal-Cityn, jonka asema oli Katrine-järven itäisessä päässä, pohjoisosassa Stirlingin kreivikuntaa.