"Yhäti".
"Voi, Harry raukkani!" sanoi Jack Ryan kohottaen olkapäitään, "jos sinä ajattelisit minun tavallani ja uskoisit tuon kaiken kaivospeikkojen työksi, olisi mielesi paljon tyynempi".
"Tiedäthän kyllä, Jack, että sinun mielikuvituksesi vaan luo peikkoja, ja ett'ei niitä ole näkynyt siitä päivin kuin työt uudestaan aljettiin Uudessa Aberfoylessa".
"Se on kyllä totta, Harry, mutta se on sentähden, että nuo, joiden syyksi sinä arvelet kaikki ne eriskummaiset tapaukset, eivät enää näyttäydy".
"Minä tahdon saada asian selville, Jack".
"Voi, Harry! Harry! Uuden Aberfoylen haltioita ei helposti saada käsiin".
"Minä tahdon saada selville nuo luullut haltiat!" jatkoi Harry varmasti vakuutettuna yrityksensä onnistumisesta.
"Tahdotko myöskin heitä rangaista?"
"Rangaista ja palkita, Jack. Joskin yksi käsi piti meidät vankina tässä käytävässä, en voi kuitenkaan unhottaa, että toinen käsi tuli meidän avuksemme. En, sitä en unhota koskaan!"
"Harry", virkkoi Jack Ryan, "tiedätkö varmaan, ett'eivät molemmat kädet kuuluneet samaan ruumiisen?"