"Niin, huomenna aion laskeutua alas tuohon syvyyteen".
"Harry, se on Jumalan kiusaamista".
"Eipä niinkään, Jack, minä rukoilen häneltä apua voidakseni laskeutua sinne alas. Huomenna saavumme tänne kumpanenkin muutaman kumppanin seurassa. Pitkä nuora, jonka minä kiinnitän vyötäisilleni auttaa meitä alas mennessä ja taas merkin annettua nousemaan ylös. Saanhan luottaa sinuun?"
"Harry", vastasi Jack nostaen päätään, "minä teen kaikki mitä tahdot ja kuitenkin olet väärässä, sanon minä".
"Parempi on erehtyä jossakin aiheessa, kuin kärsiä omantunnon vaivoja
siitä, että on heittänyt tehtävän tekemättä", vastasi Harry varmasti.
"Siis, huomenna varahin k:lo 6, ja täydellinen vaiti olo! Hyvästi;
Jack!"
Keskeyttääksensä keskustelun, jossa Jack Ryan yhä vaan vastustelisi Harryn aikeita, jätti viimeinmainittu äkkiä kumppaninsa ja palasi asuntoon.
Jackin pelko ei ollut suinkaan liiallinen. Jos joku vihollinen uhkasi Harrya, jos Harry laskeutui syvyyteen häntä etsimään, niin hän kieltämättä olisi vaaran alttiina.
"Ja sitä paitsi", lisäsi Jack Ryan itsekseen, "minkätähden ruveta näkemään niin paljon vaivaa, selvittääksensä asioita, joita niin helposti voipi käsittää kaivoshaltiain työksi?"
Olipa miten tahansa, mutta seuraavana aamuna meni Jack Ryan kolme, hänen osastoonsa kuuluvaa kaivostyömiestä muassaan Harryn kanssa epäluulon alaiselle aukolle.
Harry ei ollut ilmoittanut aikeitaan Jackille, Starrille eikä edes vanhalle kaivosmestarillekaan, Jack Ryan oli myöskin kyllin ylevä, ett'ei asiasta sen enempää puhunut. Kun muut kaivostyömiehet näkivät heidän kulkevan, luulivat he jonkun pienemmän tutkimuksen olevan tekeillä.