Harry oli varustanut mukaansa 200 jalkaa pitkän nuoran. Se ei ollut paksua, mutta niin vahvaa että se kannatti hyvin Harryn painon. Hänen kumppaniensa tuli laskea hänet alas syvyyteen ja vetää hänet jälleen ylös. Nuoran kovempi liikuttaminen oli oleva merkkinä heidän ja Harryn välillä.
Kaivosaukko oli joksenkin avara, ylhäällä oli se 12 jalkaa läpimitaten. Aukon suun poikki pantiin tukeva parsi, jonka yli nuora kulki pysyäkseen keskellä aukon suuta, ett'ei Harry pääsisi loukkaantuman aukon seiniä vasten.
Harry oli valmis.
"Sinä olet siis luja päätöksessäsi lähteä tutkimaan tuota syvyttä?" kysyi Jack Ryan häneltä matalalla äänellä.
"Olen, Jack", vastasi Harry.
Nuora sidottiin ensin Harryn vyötäisille, sitte kainaloihin, ett'ei ruumis pääsisi keikkumaan.
Harryn molemmat kädet olivat kuitenkin vapaat. Vyöhönsä oli hän kiinnittänyt varolampun ja yksi noita suuria skotlantilaisia veitsiä, joita pidetään nahkatupessa.
Harry meni parren keskikohdalle, jonka yli nuora kulki.
Sitte hellitti kumppanit nuoraa ja hän laskettiin hitaasti alas syvyyteen. Koska nuora hiljakseen pyöri ympäriinsä valaisi hänen lyhtynsä yhtä paikkaa toisensa perästä, jotta Harry voi ne tarkoin nähdä. Hän huomasi seinien olevan niin sileitä, että niitä myöten oli mahdoton kiivetä ylös.
Harry huomasi laskeuvansa kohtuullisen nopeasti — noin yhden jalan sekunnissa. Hän voi siis hyvin tarkastaa ympäristöänsä ja pysyä valmiina vastustamaan mahdollisesti ilmautuvaa vaaraa.