— En koskaan! huusi Robur.
Tähän vastaukseen liittyi pyssynlaukaus, ja luoti raapaisi Phil Evansin olkapäätä.
— Senkin roistot! Setä Prudence puhisi.
Ja veitsi kädessään hän riensi niiden kahden kallion luo, joiden väliin ankkuri oli tarttunut. Ilma-alus ei enää ollut kuin viidentoista metrin korkeudessa maasta…
Muutamassa sekunnissa hän sai köyden katkaistuksi, ja tuntuvasti voimistunut tuuli, joka puhalsi Albatrossin kylkeä vasten, vei sen mukanaan koillista kohti, meren ylle.
RÄJÄHDYS
Kello oli nyt kaksikymmentä minuuttia yli kahdentoista. Ilma-aluksesta oli vielä ammuttu viisi tai kuusi laukausta. Setä Prudence ja Frycollin olivat siepanneet Phil Evansin väliinsä ja heittäytyneet kallioiden suojaan. Toistaiseksi heidän ei tarvinnut pelätä mitään.
Aluksi Albatross lensi yhdeksänsadan metrin korkeuteen, samalla kun se loittoni Chathamin saaresta. Sen oli täytynyt lisätä nousuvauhtiaan, jottei putoaisi mereen.
Heti kun vartija oli saanut tappuratukon suustaan ja huutanut ensimmäisen kerran, olivat Robur ja Tom Turner juosseet hänen luokseen, temmanneet hänen päästään hupun, ja katkaisseet häntä kaiteentankoon sitovat köydet. Sitten työnjohtaja oli rientänyt setä Prudencen ja Phil Evansin hyttiin: se oli tyhjä!
François Tapage puolestaan oli penkonut Frycollinin hytin; siellä ei ollut ketään!