Huomattuaan, että molemmat vangit olivat päässeet pakoon, Robur vimmastui. Setä Prudencen ja Phil Evansin pako merkitsi samaa kuin että hänen salaisuutensa ja henkilöllisyytensä oli paljastettu koko maailmalle. Kun Euroopan yli kuljettaessa oli heitetty maahan tiedonanto, hän ei ollut sen enempää välittänyt siitä, mutta se johtui siitä arvelusta, että se pudotessaan oli hyvinkin luultavasti joutunut hukkaan. Mutta nyt…
Sitten hän rauhoittui jonkin verran ja sanoi:
— He ovat päässeet pakoon, sama se! He eivät sittenkään voi moneen päivään poistua Chathamin saarelta, mutta minä ilmestyn sinne uudestaan. Minä etsin ne käsiini ja otan takaisin Albatrossille. Ja silloin…
Kolmen pakolaisen pelastuminen ei ollut läheskään varmaa. Kun ilma-alusta jälleen kyettiin ohjaamaan, se voisi piankin palata Chathamin saarelle, josta toiset eivät päässeet niinkään pian lähtemään. Tuskin kestäisi puolta vuorokautta, kun he joutuisivat taas insinöörin käsiin.
Puolta vuorokautta! Mutta viimeistään kolmen tunnin kuluttua Albatross olisi pirstaleina. Eikö hyttiin kätketty dynamiittipanos ollut yhtä tehokas kuin laivan kylkeen ammuttu torpedo, niin että tuho tapahtuisi yläilmoissa?
Sillä välin oli tuuli käynyt yhä kovemmaksi, ja ilma-alus kiiti koilliseen. Vaikkei se nyt kulkenutkaan nopeasti, saattoi kuitenkin pitää varmana, ettei Chathamin saarta voitaisi auringon noustessa nähdä enää kaukoputkellakaan.
Jotta olisi kyetty palaamaan vastatuuleen, olisi pitänyt saada vetopotkurit tai ainakin etummainen toimimaan.
— Tom, insinööri sanoi, — sytytä lyhdyt täyteen valoonsa!
— Ja kaikki miehet työhön!
— Kaikki, työnjohtaja toisti.