— Näettekö edes talojen kattoja tai muistopatsaiden huippuja? kysyi setä Prudence, jonka pettymys ja raivo yhä yltyi.
— Ei näy kattoja eikä huippuja.
— Mitä? Eikö ainoatakaan lipputankoa, kirkontornia tai tehtaanpiippua?
— Ei kerrassaan mitään muuta kuin tyhjää avaruutta.
Juuri sillä hetkellä kopin ovi avautui. Kynnykselle ilmestyi muuan mies. Hän oli Robur.
— Arvoisat ilmapallon harrastajat, hän sanoi vakavalla äänellä, — nyt olette vapaat menemään minne tahdotte…
— Vapaat! setä Prudence huudahti.
— Niin juuri… Albatrossin tiloissa!
Setä Prudence ja Phil Evans hyökkäsivät ulos kopista. Mitä he näkivät?
1200 tai 1300 metriä heidän alapuolellaan levisi jokin maa, jota he turhaan yrittivät tunnistaa.