Pian Albatross kiihdytti takaisin entiseen vauhtiinsa, ja puolen tunnin kuluttua oli pikajuna jäänyt niin kauas jälkeen, ettei siitä enää näkynyt savuhattaraakaan.
Kello yhden aikaan päivällä ilmestyi näkyviin iso kiekko, joka heijasti auringonsäteitä kuin ääretön peili.
— Tuo on varmaankin mormonien pääkaupunki, Salt Lake City! setä
Prudence sanoi.
Se oli todellakin Ison Suolajärven kaupunki, ja loistava kiekko oli tabernaakkelin pyöreä katto. Tämä temppeli on niin avara, että sinne mahtuu helposti kymmenentuhatta "pyhää"; kuperan peilin tavoin sen katto hajoitti auringonsäteitä kaikkiin suuntiin.
Siellä Wasatsh-vuorten juurella, joiden rinteet olivat puoliväliin asti seetrien ja kuusien peitossa, levisi tämä suuri kaupunki Jordan-virtansa rannoilla, joka laskee Utahin vedet Isoon Suolajärveen. Ilma-aluksen kohdalla oli koko alaltaan näkyvissä suunnaton shakkilauta, jonka tapaisia olivatkin useimmat Amerikan kaupungit, mutta sellainen, josta voi sanoa, että siinä oli enemmän kuningattaria kuin ruutuja, koska monivaimoisuus oli niin suuressa suosiossa mormoneilla. Kaikkialla sen ympärillä oli hyvin hoidettua, hyvin viljeltyä, kutomatuotteista rikasta maata, ja lammaslaumoja oli tuhansittain.
Tämäkin kokonaisuus häipyi kuin varjo, ja Albatross lähti kiitämään lounasta kohti yhä nopeammin, niin että kannella alkoi puhaltaa hyvin voimakas viima, kun vauhti ylitti tuulen nopeuden.
Pian jouduttiin Nevadan hopeapitoiselle alueelle, jonka ainoastaan
Sierra erotti Kalifornian kullanhuuhtomoista.
— Varmaa on, Phil Evans sanoi, — että ennen yön tuloa saamme San
Franciscon näkyviimme.
— Ja sitten? setä Prudence vastasi.
Kello kuuden aikaan illalla lennettiin Sierra Nevadan ylitse juuri siitä Truckie-solasta, josta rautatiekin kulki. Nyt ei enää ollut kuin kolmensadan kilometrin matka, mikäli haluttiin päästä, ellei juuri San Franciscoon, niin ainakin Sacramentoon, Kalifornian valtion pääkaupunkiin.