Nyt olivat siis Walston ja hänen kolme toveriaan saaneet surmansa. Severniläisistä murhaajista oli jäljellä vain kaksi metsän tiheikössä piileksivää miestä.
Tämä päivä oli tuonut onnen ja pelastuksen Carrin saaren uudisasukkaille.
KAHDEKSASKOLMATTA LUKU
Hyvästi!
Mutta miten oli Robertin laita?
Kate, joka oli taitava sairaanhoitaja, huomasi heti, että Copen puukko oli iskenyt sangen vaarallisen haavan reippaaseen poikaan. Mutta hengenvaarallinen se ei sentään ollut.
"Kyllä me hänestä terveen teemme", hän lohdutti Henriä joka kerta kun tämä valitti, miten kauheata olisi, jos Robert hänen tähtensä menettäisi henkensä. "Maltahan vähän aikaa, niin näet että minun lehteni kyllä auttavat."
"Lehdillään", Kate tarkoitti jonkinlaisen leppäpensaan lääkitseviä lehtiä, joita usein käytetään parannuskeinona Amerikassa. Näitä lehtiä kasvoi myös Carrin saaressa, ja Kate sitoi niitä Robertin haavaan.
Forbesin tila oli paljon vakavampi. Vaikka Kate kuten toisetkin pani parastaan saadakseen hänet elpymään, hän kävi vain päivä päivältä heikommaksi. Ja eräänä aamuna hänen taistelunsa päättyi, hän sammui hiljaa ja rauhallisesti Katen käsi omassaan. Seuraavana aamuna hänet haudattiin ranskalaisen merimiehen viereen, ja siitä lähtien kohosi Carrin saaren pienellä kirkkomaalla kaksi ristiä.
Ensi työkseen tämän jälkeen Evans ja uudisasukkaat samoilivat metsän ristiin rastiin saadakseen selkoa siitä, missä Rock ja Cope kuljeksivat.