"Jack! Missä olet? Niin, hänhän on ostereita hakemassa. Meidän pitää muistaa kertoa hänelle, että keittiö on täynnä patoja, kattiloita ja vateja. Siinäpä jotain hänelle, kokkipojalle."
Mutta vielä tärkeämmän aarteen sisälsi muuan lukittu huone; niin suuren varaston valmiita verka-, puuvilla- ja liinavaatteita että se oli kuin pieni vaatekauppa. Koulun johtaja oli näet kehottanut lasten vanhempia varustamaan huviretkeilijöille runsaat vaatevarastot mukaan. Silloin ei kukaan arvannut, kuinka suurta hyötyä pojille tulee olemaan näistä vaatteista. Jos he olivat ajautuneet autiolle rannalle, saattoi kulua aikoja ennen kuin he pääsevät pois. Ei ollut vaikea laskea, että he yhä vielä olivat jotakuinkin samoilla leveysasteilla kuin Uusi Seelanti, toisin sanoen heillä oli tiedossa ankarat talvet ja hyvin lämpöiset kesät. Ja silloinhan runsas vaatevarasto oli erinomaisen tarpeen että voi pukeutua sään mukaan.
Vielä paljon muuta merkittiin Gordonin taskukirjaan. Siinä oli ilmapuntari, lämpömittari, kaksi hyvää kelloa, kolme laivakaukoputkea, kolme kompassia ja joukko kirjavia lippuja ja viirejä, sellaisia joilla merimiehet kaikkialla maailmassa antavat toisilleen merkkejä laivasta toiseen. Tällaisten lippujen avulla voi kaksi alusta mainiosti puhua keskenään ja kaikessa hiljaisuudessa pitää pitkiä keskusteluja.
Ompelutarpeita, nappeja, silmäneuloja ja lankaa, niin, helpompi olisi luetella mitä aluksessa ei ollut, kuin kirjoittaa muistiin, mitä kaikkea laivan monet komerot sisälsivät. Gordonin paksu taskukirja oli kirjoitettu melkein täyteen.
"Eläköön!"
Mitähän Henri nyt oli saanut käsiinsä? Se mahtoi olla jotain aivan erinomaista, koska hän noin riemuitsi löydöstään. Ja se oli todellakin jotain, mille kyllä sieti huutaa eläköötä: hän oli löytänyt kumiveneen, joka oli suunniteltu niin, että sen saattoi panna kokoon ja kantaa mukanaan kuin matkalaukun.
Laivassa oli myös koko joukko merikortteja, mutta ne esittivät yksinomaan Uutta Seelantia ja läheisiä saaria. Gordonilla oli kuitenkin oikein hyvä karttakirja omien tavaroittensa joukossa, ja se oli kyllä tarpeen myöhemmin, kun pojat alkoivat lukea kaikkia niitä matkakuvauksia, joita oli laivan kirjastossa. Paperia, lyijy- ja teräskyniä sekä mustetta oli yllin kyllin. Löytyipä muun hyvän ohessa vuoden 1890 almanakkakin, tuli vain muistaa merkitä siihen jokainen kuluva päivä. Tämä jäi Baxterin tehtäväksi.
Kirjoista puhuttaessa voimme mainita, että Jack suureksi lohdutuksekseen oli saanut pelastetuksi rakkaan "Robinson Crusoensa". Kun vain aika salli, saattoi hän ruveta lukemaan sitä kahdettakymmenettä ensimmäistä kertaa.
Myös Garnettin aarre, hanuri, näkyi olevan hyvässä kunnossa.
"Tässä on kyllä laivan hyödyttömin kapine", sanoi Henri koputtaen suuren kassakaapin oveen kapteenin kajuutassa. "Sillä vaikka se sisältäisi tuhansia, mitäpä me niillä tekisimme?"